Kansanvallan karnevaali

Suomeen perustettiin aikoinaan uusi juhlapäivä, 17.heinäkuuta vietettävä kansanvallan päivä. Siitä toivottiin kaiken kansan spontaania juhlaa, mutta toisin kävi. Kansa ei käsketystä karnevaalista innostunut.

Kansanvallan päivän "juhlallisuuksien" jälkimainingeissa voi kysyä, onko Suomen liittyminen Euroopan unioniin lisännyt lähidemokratiaa ja tavallisen kuntalaisen mahdollisuutta osallistua häntä koskevaan päätöksentekoon? Unionin yhden keskeisen periaatteen mukaan juuri näin pitäisi olla. EU:n subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate tarkoittaa julkisten päätösten tekemistä mahdollisimman lähellä niitä koskevaa ympäristöä turhaa byrokratiaa välttäen.

EU:n subsidiariteettihengen suuntainen oli myös Suomessa vuonna 1995 säädetty uusi kuntalaki. Sen yksi keskeinen muutos aikaisempaan kuntalakiin verrattuna oli kuntalaisten osallistumismahdollisuuksien lisääminen. Käytännössä tämä tarkoitti esimerkiksi kunnan velvollisuutta kuulla kuntalaisia heitä koskevissa asioissa sekä jokaiselle kuntalaiselle kuuluvaa oikeutta tehdä kuntalaisaloite.

EU:ssa on paljon kauniita periaatteita ja kauniita kosmeettisia sanoja, joiden sisältö on joskus päinvastainen todellisuuteen nähden. Yksi tällainen hauska, EU:n kilpeä ehostava sana on juuri tämä "subsidiariteetti".

Oikeasti EU:n kehitys kulkee kohti keskittämistä ja rahaelitiin vallan kasvamista. Tämä kehitys tapahtuu hitaasti ja hivuttamalla, askel kerrallaan. Tämän kehityskulun ilmentymää on myös uuden hallituksen kaavailema lähidemokratian romutusprojekti.

Sivistysyliopiston tärvelemisestä tunnettu ministeri Henna Virkkunen pääsee nyt tekemään kuntaremonttia.

Toteutuessaan suunnitteilla oleva kuntien määrän radikaali vähentäminen pienentää sitä ihmisjoukkoa, joka osallistuu demokraattiseen päätöksentekoon. Päätöksentekovalta ja paikallisten olosuhteiden tuntemus siirtyy kauemmaksi kuntalaisesta.

Päätöksenteon mekanismien hahmottaminen vaikeutuu hallintoyksikköjen kasvaessa. Yleinen kiinnostus kunnallispolitiikkaa kohtaan vähenee ja kansalaiskeskustelu laimenee.

Tälläinen kehityskulku on EU:n todellisen keskittämisperiaatteen mukaista, mutta ei subsidiariteettiperiaatteen mukaista. Kovalle markkinataloudelle ja kokoomukselle tämä on mieleen.

Mitä kuntakoon tasapäistäminen tarkoittaa kulttuurisen monimuotoisuuden kannalta? Eikö kulttuuridiversiteetin nimessä Suomessa pitäisi olla monenlaisia kuntia, niin pieniä kuin isojakin? Eikö juuri monimuotoisuuden vaaliminen veisi kehitystä eteenpäin ja maksimoisi hyvinvointia tuottavia osallisuuden kokemuksia?

Onko kuntien määrän karsimisella oikeasti taloudellista merkitystä? Hallintokulujen osuus kuntien menoista on vain muutama prosentti. Mikä on tuloillaan olevan suuren kuntaremontin todellinen motiivi? Otetaanko siinä harppaus kohti Euroopan unionin todellista päämäärää, siirtymistä kohti harvainvaltaa ja pääoman hegemoniaa?

Ministeri Virkkuselle voisi toki ehdottaa kansanvallan päivän elvyttämistä uudenlaisessa karnevaalihengessä. Päivän sisältö olisi näennäistä subsidiariteettia kaikilla mausteilla kaikelle kansalle.

Kirjoittaja on outokumpulais-kaavilainen esiintyjä ja kulttuurituottaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Yhteistä turvallisuusuhkaa ratkaisemassa

Kuopion toria kannattaa kehittää avoimin mielin

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.