Kapsahti katajaan

Maailmanhistoriassa on varsin vähän lopullisia totuuksia. Aikojen ja asenteiden muuttuessa voitot kääntyvät tappioiksi ja tappiot voitoiksi. Juhlitut sankarit leimataan konniksi ja konnina pidetyt nostetaan sankareiksi. Muutokset voivat tapahtua jopa nopeasti. Lenin, Stalin, Mao: siinä kolme miestä, jotka korotettiin suoranaiseen jumalan asemaan 1900-luvulla, mutta joiden nimiin ei kukaan halua vannoa tänään.

Tämän päivän maailmassa ollaan harvinaisen yksimielisiä siitä, että George W. Bush nuorempi on epäonnistunut maansa presidenttinä ja sen myötä myös yhtenä maailmanpolitiikan merkittävimpänä vaikuttajana. Hän on tuhonnut sen mahtiaseman, jonka USA saavutti kahden edeltäjänsä Ronald Reaganin ja Bill Clintonin kausilla. Aikalaistensa mieliin George W. Bush jää samankaltaisena surullisen hahmon ritarina kuin 1970-luvulla Watergate-skandaaliin sotkeutunut puoluetoverinsa Richard Nixon.

Bushin kausi takerteli heti alusta lähtien, kun lopullinen äänestystulos saatiin ratkaistuksi vasta oikeudessa. Ääri-islamilaisten terrori-isku New Yorkin World Trade Centerin kaksoistorneihin aiheutti ennenkokematonta tuhoa ja turvattomuutta, mutta auttoi Bushia nousemaan vahvaksi kansalliseksi johtajaksi. Puolitoista vuotta myöhemmin alkanut läntinen ristiretki Kaksoisvirtojen maahan teki lopun Irakia verisesti hallinneen Saddam Husseinin diktatuurista.

Irakilaiset itsekin osallistuivat innolla Saddamin patsaiden kaatoon, mutta iloa ei kestänyt pitkään. Irakin uskonnollisten ja kansallisten valtaryhmittymien keskinäinen vihanpito teki mahdottomaksi sodan nopean lopettamisen. Bushin julistamat sodan sotilaalliset ja ideologiset perusteet osoittautuivat pettäviksi.

Puheet länsimaisen demokratian autuudesta muuttuivat irvikuvakseen sitä mukaa, kun julkisuuteen tuli tietoja amerikkalaisten sotilaitten harjoittamasta vankien nöyryytyksestä ja kidutuksesta. Huonosti valmisteltu ja vilpillisesti aloitettu sota syöksi Yhdysvallat samanlaiseen pohjattomaan syöveriin kuin Vietnamin sota 1960-luvulla.

Irakin sota ei vienyt vain Yhdysvaltain mainetta, vaan söi myös liittovaltion varat. Lopullisen niitin Bushin surkealle kaudelle iski New Yorkin pörssistä alkanut vapaan markkinatalouden täydellinen romahdus, jonka vaurioita poliitikot yrittävät nyt paikkailla parhaansa mukaan.

Suomalaisilla on ollut jo sukupolvien ajan hyvä sananlasku Georg W. Bushin varalle: Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Tavoitteet olivat jalot, mutta tulokset järkyttävät. Kun presidentti hyvästellään virallisesti ensi tiistaina virastaan, parhaat jäähyväissanat voisivat olla puolin ja toisin nämä: "Parempien aikojen toivossa!"

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.