Karismaattisten johtajien takana on usein tyhjä tila

Perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin viime viikolla julkaisema tunnustuskirja Peruspomo piirtää kuvan puolueesta, jonka johtoryhmään kuuluu yksi mies. Hänen johtajuutensa on niin kaikenkattavaa, että sama ihminen joutuu ottamaan yhtä lailla kantaa ulkopolitiikan linjauksiin kuin lyijykynien hankintaan.

Johtaja kulkee joukkojensa edellä. Välittömästi hänen takanaan ei ole ketään itsestäänselvää seuraajaa. Joukko on suuri, mutta hajanainen. Sitä yhdistää luottamus johtajan karismaan.

Soinin kirja kertoo hänestä itsestään, mutta myös politiikan henkilöitymisestä. Vaaleja ei enää ratkaista tupailloissa tai torikokouksissa, vaan julkisuudessa. Puolueet ovat johtajiensa näköisiä, tuntuisia ja tuoksuisia.

Johtajilla on lupa käyttää valtaa, kuten sote-ratkaisussa hyvin huomattiin. Kun keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ohitti siinä puolueensa tiukasti ajaman kotikunta-maakunta-mallin, kenttäväki nieli päätöksen ilman kapinaa.

Timo Soini on johtanut perussuomalaisia melkein siitä lähtien, kun puolue 1990-luvun puolivälissä perustettiin SMP:n raunioille. Puolueen aatteellinen sisältö on Veikko Vennamon peruja. Koti, uskonto, isänmaa, kuri ja järjestys ovat sen ydin, vaikka puolue nyt profiloituukin EU- ja maahanmuuttokriittisyyden sekä konservatiivisten arvojen lipunkantajana.

Perussuomalaiset on populistinen puolue. Viime eduskuntavaalien ”jytkyyn” saakka se oli myös pieni puolue–niin pieni ja niin vähän arvostettu, että aktiivisesti poliittista uraa suunnitelleet, koulutetut ihmiset eivät juurikaan hakeutuneet sen piiriin. Ne, jotka hakeutuivat, ovat päässeet etenemään poikkeuksellisen nopeasti.

Mitä vahvempi johtaja on ja mitä enemmän valtaa hänelle keskitetään, sitä haasteellisempaa on johtajan vaihtuminen. Tämä pätee kaikissa organisaatioissa perheyrityksistä kansanliikkeisiin.

Suuren johtajan takana on usein tyhjää siksi, ettei ketään pidetä riittävän hyvänä jakamaan hänen vastuutaan. Melko hyvät jäävät varjoon. Samalla kun johtaja kuormittuu, organisaatioon syntyy johtamisen vaje.

Kirjassaan Soini tuo avoimesti julki tuskansa monien näkyvien perussuomalaisten originellista käyttäytymisestä. Mediajulkisuus, joka kannattelee Soinin johtajuutta, nostaa esiin myös sekalaisen seurakunnan yksityisajattelun.

Äärimuodoissaan se on selvästi jyrkempää kuin Soinin oma linja. Soini ei vaadi eroa EU:sta ja on varonut visusti lähtemästä yhteistyöhön äärioikeistolaisten eurooppalaisten ryhmien kanssa. Seuraavaksi johtajaksi voi olla tyrkyllä perussuomalaisia, jotka ajattelevat toisin. Siksi Soini kertookin jo, että on valinnut Jussi Niinistön perintöprinssikseen.

Karismaattisena johtajana Soini muistuttaa uskonnollista hahmoa. Hän on mutkaton ja suorapuheinen suomalaisen perusmiehen samastumiskohde–äijä, joka ei näytä heikkouttaan, vaikka sydän leikattaisiin.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Rinneturmia ei voi mitenkään kokonaan estää

Voi tikkerperkele

Kristittyjen pitää sopia perheriitansa

Anne Berner on keskustalle ongelma loppuun asti

Savolainen hulluus luo elämää

Ruokaturvallisuus säilyy vain jatkuvalla työllä

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.