Katri Kulmuni sai tehtävän nostaa keskustan suosta

Keskusta luotti jälleen nuoreen ja jälleen naiseen, kun piti valita puheenjohtaja. Äänet jakautuivat lähes yhtä selvästi elinkeinoministeri Katri Kulmunin eduksi kuin lauantaiaamun ovensuukyselyissä. Puolustusministeri Antti Kaikkosen taitava puhe ei lopulta kääntänyt päitä tarpeeksi. Kuuden vuoden takainen tuomio Nuorisosäätiön vaalirahajutussa painoi yhä.

Keskustan puheenjohtajakamppailua seurattiin ennen Kouvolan ylimääräistä puoluekokousta julkisuudessa viikkokausia kuin gladiaattoreiden taistelua, mutta silti kandidaatit näyttivät suuren yleisön silmissä sopuisilta kuin kultakalat akvaariossa. Muuten ei olisi tietysti voinutkaan olla. Kumpikin työskentelee parhaillaan ministerinä pääministeri Antti Rinteen (sd.) johtamassa hallituksessa. Linjaerojen esittely olisi voinut sotkea kamppailuun myös hallituskumppanit.

Puoluekokouspuheenvuorot osoittivat, että puolueen kenttäväki on tiedostanut ainakin osan niistä syistä, jotka ovat vieneet keskustan kannatuskyselyiden viidennelle sijalle, kolmen prosenttiyksikön päähän vihreistä, jotka ovat nousseet melko lähelle kärkikolmikkoa.

Vaikka mikään yksittäinen henkilö ei voi selittää keskustan kannatusalhoa, on kuitenkin yksi nimi, jonka ympärille kietoutuu moni selittävä tekijä. Tuo nimi on Paavo Väyrynen. Omana puheenjohtajakautenaan 1980–1990 Väyrynen piti tuultenhaistelupolitiikallaan keskustan joukkoja koossa hyvin taitavasti. Hän palveli puolueen sisäisiä kuppikuntia käytännön poliittisilla ratkaisuilla, mitä nykykeskustan kielellä kutsuttaisiin kenties yhteisöllisyyden ylläpitämiseksi ja välittämiseksi.

Väyrynen ymmärsi keskustan monenlaisia jakolinjoja, joille vuosien saatossa on annettu kovin erilaisia nimiä. Jako arvokonservatiiveihin ja -liberaaleihin on ollut tavallisin ja helpoin, vaikka jakolinjan paikka on vaihdellut myös politiikkalohkojen mukaan. Toisin sanoen jakolinja ei välttämättä ollut sama perhepolitiikassa kuin talouspolitiikassa tai aluepolitiikassa. Lauantain puoluekokouskäytäviltä puuttui Paavo Väyrynen ja paljon väyrysläisiä, joista suuri osa on asettunut perussuomalaisten joukkoon. Väyrysen tapa huomioida eri tavalla ajattelevia tuntuu sen sijaan tulleen jälleen muotiin puolueessa. Ja valituksihan tuli Paavo Väyrysen entinen avustaja.

Lopulta puoluekokous oli keskustaväelle eritoten hengennostatustilaisuus. Kulmunin ja Kaikkosen kannattajien välille ei ennättänyt syntyä juopaa.

Puheenjohtaja Juha Sipilää puoluekokousväki kiitti seisaaltaan suosiota osoittaen, joskaan kaikki eivät siksi, että hän oli puheenjohtaja, vaan osa myös siksi, että hän jätti tehtävänsä. Jotkut kokivat, ettei Sipilä antanut tilaa tarpeeksi konservatiiveille tai kokeneille puolueen sotureille. Suuria virheitä oli ministeripestin antaminen Anne Bernerille. Oman ilkeän jännitteensä uuden puheenjohtajan alkutaipaleelle luo väistyneen puheenjohtajan lista tarvittavista toimista hallituksen työllisyys- ja ilmastotavoitteen saavuttamiseksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kun mikään ei riitä

Googlella on hyviä syitä investoida Suomeen

Pääministerin pitäisi pitää kieli keskellä suuta

Kauppahalliaarre

Maltillista alarmismia

Tutkimustietoa tarvitaan eri puolilta Suomea

Urheiluseurojen eettisiin pulmiin pitää tarttua

Leijaileva laipiolevy ja muuta pelottavaa

Kun katsoo vain puuta, ei näe metsää

Antelias budjettiehdotus muistaa maakuntiakin

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.