Kauheat konservatiivit

Perussuomalaisten kulttuuripoliittinen ohjelma puuttui kahteen tabuun, joita maallistuneessa Suomessa vielä pidetään pyhinä: postmodernismiin ja taiteen julkiseen tukeen.

Persujen ilmaisema huoli kansallisesta kulttuurista koettiin niin absurdiksi ja itsestään selvästi vääräksi, että kulttuurieliitti jäi lähes sanattomaksi. Esimerkiksi Rosa Meriläinen ei naurultaan kyennyt argumentoimaan sitä vastaan.

Tietty käsitys taiteesta, yhteiskunnasta ja ihmisyydestä on kivettynyt humanistipiireissä absoluuttiseksi totuudeksi, joka on kriittisen harkinnan tuolla puolen. Postmodernia ironiaa on siinä, että uusi uskonnon korvaava dogmi kehittyi juuri vastaliikkeenä syntyneestä postmodernismista.

Postmodernin ytimessä on vakaumus, että todellisuutta ei ole olemassa, totuudesta ei voi puhua eikä arvojen oikeutuksesta keskustella. Suuntauksen isähahmojen Michel Foucault'n ja Jacques Derridan mukaan länsimainen sivistys on lumetta ja järki pelkkää tyrannimaista vallankäyttöä, joka syntyi muiden kulttuurien ja "toiseuden" alistamisen välineeksi.

Taiteessa postmoderni on tarkoittanut ennen kaikkea korkean ja matalan erottelun alasajoa - tyypillisesti matalan eduksi.

Postmoderni merkitsi kriittisen järjenkäytön räjäyttämistä, joten ei tarvitse ihmetellä, jos tähänkään keskusteluun ei tunnu löytyvän perusteltuja puheenvuoroja. Esimerkiksi kysymys taiteen julkisesta tuesta on sekoitettu iloisesti kysymykseen sananvapaudesta.

Uskon, että suureen ääneen tiedostavan liberaalin älymystön huonosti harkitut reaktiot ovat itse asiassa paisuttaneet persu-ilmiön nykyisiin mittoihinsa. Kulttuuripoliittinen linjaus on esimerkki maltillisesta koepallosta, joka saa vastustajat painamaan paniikkinappulaa blogeissa ja Facebookissa.

Sanon maltillisesta siksi, että perussuomalaiset seuraavat kulttuurikonservatismin pitkää historiallista linjaa. 1700-luvulta Edmund Burkesta lähtien konservatiivit ovat vastustaneet muutosta muutoksen vuoksi. Burken mukaan ihmiskunta oli kulkenut "pitkän ja vaarallisen tien barbariasta sivilisaatioon". Se on ollut hidasta, orgaanista muutosta, jossa vanhat tavat ja käytösmallit, antiikin ja kristinuskon perinne, ovat taanneet kulttuurin kehityksen.

Konservatiivien mielestä kulttuuriradikaalit ja edistykselliset piirit eivät ymmärrä seisovansa jättiläisten hartioilla. Sivistyksen hauraat saavutukset on helpompi murskata kuin rakentaa uudelleen - lopultakin vain jatkuva ponnistelu kohti sivilisaatiota estää meitä vajoamasta takaisin raakalaisuuteen.

Parjattu kansallinen kulttuuri voi puolestaan luoda minimaalista yhteisyyttä monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Gallen-Kallelasta Sibeliukseen Suomen taiteen suurten nimien esittely maahanmuuttajille antaisi kiinnekohtia perinteeseen, johon entistä eriytyneemmät kansanryhmät voivat identifioitua.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa voimakas isänmaallinen identiteetti helpottaa erilaisten kulttuurien rinnakkaiseloa. Omaa kulttuuriperintöään väheksyvät suomalaiset sen sijaan herättävät maahanmuuttajissa vain oikeutettua halveksuntaa. Kulttuurinen tyhjiö saa heidät eristäytymään omiin henkisiin ja ennen pitkää konkreettisiin ghettoihinsa, kaikkialla Euroopassa tunnetuin seurauksin.

Persujen muotoilu postmodernista tekotaiteesta on toki epäkorrekti kärjistys. Postmodernista olemme pääsemättömissä, ja parhaimmillaan se on viihdyttävää vuoropuhelua perinteen kanssa. Esimerkiksi Kuopion kaupunginteatterin Papin perhe ja Tanssiteatteri Minimin versio Juhasta ovat onnistuneita klassikkojen uustulkintoja, joissa on postmodernisti leikitteleviä piirteitä.

Postmoderni on kuitenkin parasiitti, joka tarvitsee perinnettä kuten radikaali konservatiivia, liberaalit persuja ja kapinoiva teini vanhempiaan - toiseutta, jonka kiellon varaan oma identiteetti pystytetään. Mutta kun kuvainraasto onnistuu riittävän hyvin, jää jäljelle vain nihilistinen tyhjyys kulttuurin raunioilla.

lKirjoittaja on ajankohtaistoimituksen esimies.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.