Kaveria ei saisi jättää heti peruskoulussa

Neljä vuosikymmentä toiminut peruskoulu on tuottanut Suomelle kauniita hedelmiä. Vastustus oli ajoittain ankaraa ja virheitäkin varmasti tehtiin. Tänään nähdään, että juuri hyvä perusopetus on ollut se pohja, jolle Suomen viime vuosikymmenten kaikkinainen menestys on rakentunut. Lukemisen, matematiikan ja luonnontieteiden ykköstilat kansainvälisissä Pisa-vertailuissa ovat olleet mairittelevaa kuultavaa pienelle pohjoiselle kansakunnalle.

Jos on kännykkäjätti Nokialla nyt ongelmia maailmalla, niin omat pulmansa on myös teknisillä ihmetöillään hämmästyttäneen Nokialandian koululaitoksella.

Peruskoulun perustamisvaiheissa Suomessa elettiin vielä varsin tiiviin yhtenäiskulttuurin aikaa. Vapaan markkinatalouden ja historiallisen nopean teknisen kehityksen seurauksena tuo yhtenäinen arvopohja on murentunut, ja näyttää siltä, että yhteiskunnallinen pirstoutuminen jatkuu. Tietoverkkojen virtuaalitodellisuudessa on puhuttu jo pitkään, miten ihmiset ovat jakaantumassa taas erilaisiksi ”heimoiksi”, joilla on omat tapansa elää ja ajatella.

Väistämättä tämä yhteiskunnallinen pirstoutuminen on heijastunut myös peruskouluun ja valitettavasti varsin kielteisin seurauksin. Oppimistuloksia mittaavat Pisa-arvosanat ovat laskeneet paikoin uhkaavasti, ja esimerkiksi Etelä-Koreasta ja Kiinasta löytyy alueita, joissa perusopetus on suomalaista tehokkaampaa.

Peruskoulun idea lähti siitä, että pienellä kansakunnalla ei ole varaa jättää yhtään lasta ja nuorta kouluttamatta ja että yhteinen, tehokas perusopetus takaa aikanaan nuorille monipuoliset mahdollisuudet uran ja ammatin valintaan.

Nyt tämä snellmanilainen lähtökohta on asetettu kyseenalaiseksi. Hallituksen sisälle on syntynyt ristivetoa, kun kokoomuksessa haluttaisiin antaa lapsille oikeus erikoistumiseen jo peruskoulussa ja sosiaalidemokraatit taas peruskoulun henkisinä isinä ja äiteinä pitävät kiinni alkuperäisistä tavoitteista.

Kiinan ja Intian tapaisissa miljardin ihmisen maissa lapsia on niin paljon, että heitä voi erotella heti koulun ensimmäiseltä luokalta lähtien. Miljoona sinne tai tänne, missäpä se niissä tuntuu. Toisin on Suomessa, jossa vuotuinen ikäluokka jää noin 60000:en. Kaikkia tarvitaan, eikä se edes riitä, kun suuret ikäluokat ovat eläköitymässä ja tasavaltaa uhkaa ennen kokematon työvoimapula.

Terveydenhuollosta on nähty, miten yksityistäminen rapauttaa hyvin toimineen julkisen terveydenhuollon. Yksityinen puoli vie rahalla parhaat päältä, ja julkiselle puolelle jää, mitä jää – aina ei mitään. Samankaltainen vaara on edessä koulutuspuolella, jos kokonaisuudesta ei kanneta huolta. Erityisluokat kuorivat kerman, ja perusopetus jää mopen osalle. Jos syrjäytyneisyys on jo nyt yksi yhteiskunnan suurimmista huolenaiheista, niin peruskoulutuksen pirstominen ei sitä vähennä, vaan päinvastoin lisää.

Tämän päivän peruskoulu kaipaa eniten riittäviä resursseja ja työrauhaa. Opettajille on annettava oikeus paitsi opetukseen myös kasvatukseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Rankkareita ja rasisteja

Uskon aitouden arviointi on ylivoimainen tehtävä

Maalla koetellaan jaksamisen äärirajoja

Toiveajatteluun ei ole varaa

Suutari pysyköön lestissään

EU ei saa katsella sivusta Brasilian katastrofia

Sukupolvien välinen eläkesota on turhaa

Kesä Suomessa

Rockin mantereet

Leikkauskiista ei ole välttämättä vieläkään ohi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.