Kehityksen kehto

Kuopion kauppakamarin toimitusjohtaja Silja Huhtiniemi kirjoitti viime viikolla tällä samaisella palstalla ansiokkaan kolumnin tiedepuistosta ja sen merkityksestä koko alueen yrityselämälle. Hän päätyi puhumaan Savilahden tiedepuistosta, itse suosin käsitettä Savilahden kampus.

Savilahden kampuksen ytimen muodostavat yliopisto ja KYS, joita vahvistaa alueelle sijoittuvat Savonian toiminnot. Tämän kokonaisuuden ympärille on muodostunut Huhtiniemen kuvaama merkittävä yrityskeskittymä.

Kuopion kaupungilla on laajat suunnitelmat Savilahden kampusalueen kehittämiseksi. Tavoitteena on kasvattaa Savilahteen 30000 ihmisen työssäkäynti- ja asuma-alue lähivuosien aikana. Hanke on Saaristokaupungin jälkeen suurin Kuopion kaupunkirakenteen kehittämiskokonaisuus.

Se tarkoittaisi myös yliopiston välittömään läheisyyteen nousevaa opiskelija-asumista ja palveluiden kehittymistä. Yliopisto tervehtii suunnitelmia ilolla, koska ne ovat omiaan lisäämään yliopiston vetovoimaa niin opiskelija- kuin henkilöstörekrytoinneissakin.

Ja vetovoimaa jatkossa tarvitaan.

Yliopistomme kotimaiset hakijamäärät ovat kehittyneet erittäin positiivisesti, mutta kansainvälisten osaajien ja opiskelijoiden houkuttelemisessa meillä on vielä paljon tehtävää. Tämä edellyttää paitsi vetovoimaista yliopistoa, myös vetovoimaista kaupunkia kouluineen, päiväkoteineen ja palveluineen. On muistettava, että osaajien mukana muuttaa usein myös perhe. Nämä asiat eivät kaikilta osin ole kunnossa.

Kuten Huhtiniemikin totesi, Savilahden kampusalueella toimii parisataa yritystä, joista erittäin monet ovat yliopiston tutkimustoimintaan perustuvia pieniä alkavia yrityksiä. Ja koko ajan syntyy uusia usean yrityksen vuosivauhdilla.

Uusien alkavien yritysten lisäksi joukossa on muutamia isompia menestystarinoita, jotka ovat houkutelleet alueelle isoja kansainvälisiä toimijoita. Juuri tällainen pääomien saaminen alueelle on äärimmäisen tärkeää elinvoimaisuuden ja kansainvälistymisen lisäämiseksi.

Itä-Suomen alueella nimittäin kaivataan kipeästi tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kasvua. Hyvästä kehityksestä huolimatta alueemme tutkimus- ja kehitysmenot ovat koko maan keskiarvon alapuolella ja kaukana maamme parhaiden kaupunkiseutujen luvuista.

Kaikkialla maailmassa innovaatiot ja patentit keskittyvät alueille, joissa on korkeatasoista tieteellistä tutkimusta ja koulutusta. Eli alueille, joissa on vahvoja yliopistoja ja tutkimusintensiivisiä yrityksiä. Siinä suhteessa peruslähtökohdat ovat siis Itä-Suomessakin kunnossa, mutta kuinka saamme osaamisesta aiempaa enemmän hyötyä alueelle? Kyse on tutkimustulosten hyödyntämisestä.

Tutkimustulosten hyödyntämisellä ei ole useinkaan suurta taloudellista merkitystä itse yliopiston toiminnalle. Yhdysvalloissakin, jossa hyödyntäminen on ehkä pisimmälle vietyä, vain muutama yliopisto saa merkittäviä tuloja patenttien lisensoimisesta tai muusta tutkimustulosten kaupallistamisesta. Kaupallistaminen onkin nähtävä yhtenä tapana hyödyntää tutkimusta laajemmin yhteiskunnassa.

Tutkimustuloksia hyödynnetään eniten yliopistojen ja yritysten välisessä yhteistyössä erilaisissa tutkimushankkeissa. Sen sijaan hyödyntämisen kaupallisista lähtökohdista meillä on vain vähän osaamista. Tutkimuslähtöisiä yrityksiä perustetaan Suomessa jokseenkin saman verran kuin muuallakin, mutta niiden taloudellinen kehitys on usein vaatimatonta.

Suuri kehitystä haittaava tekijä Suomessa on rahoituksen puute, eli riskin oton ja riskipääomien vähäisyys. Mutta myös kaupallistamisosaamisessa on puutteita. Kaupallistamista edistämään on rakennettu massiivisia koneistoja ja luotu erilaisten hankkeiden viidakkoja. On teknologian siirto-organisaatioita, tiedepuistoja, hautomoita ja erilaisia elinkeinoyhtiöitä ja neuvontajärjestelmiä. Kokonaisuudet vain ovat usein jääneet eri toimijoilta hahmottumatta ja koordinaatio puuttumaan.

Tarvitaankin uudenlaisia yliopiston, yritysten ja julkisten toimijoiden yhdessä muodostamia innovaatioalustoja ja -keskittymiä. Yliopiston tulee aktivoida tutkijoitaan tieteellisen tutkimuksen lisäksi myös tulosten hyödyntämiseen ja toimimaan yhteistyössä yritysten kanssa. Tarvitaan myös nykyistä selkeämmät pelisäännöt immateriaalioikeuksien siirtämiseen ja tutkijoiden osallistumiseen yritystoimintaan.

Tätä kaikkea voidaan edistää muun muassa rekrytoimalla yliopistoon joitakin liike-elämässä menestyneitä toimijoita, joilla on myös tieteellinen tausta.

Paras tapa yliopistolle vaikuttaa alueensa taloudelliseen ja yleiseen hyvinvointiin ei ole kuitenkaan tutkimustulosten kaupallistaminen, vaan tiedon ja osaamisen tuottaminen. Tuoreen väitöstutkimuksen (VTM Tero Montonen, kauppatieteet, UEF) mukaan tutkimustyön ja liiketoiminnan välisiä yhtäläisyyksiä on enemmän kuin eroavaisuuksia.

Ongelmana on, että perinteisesti eroja korostetaan yhtäläisyyksiä enemmän, ja näin tuotetaan osaamisvajetta.

Hyvä tutkija voi olla myös hyvä yrittäjä. Yliopisto-opinnot ja tutkimustyö antavat valmiuksia kriittiseen ajatteluun, ongelmanratkaisuun ja tiedon tuottamiseen.

Lisäksi tutkimus on kansainvälisissä verkostoissa tehtävää tiimityötä, ja näitä valmiuksia suomalainen yhteiskunta tulee entistä enemmän tarvitsemaan.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori.