Kemiallinen kastraatio auttaa vain harvoja

Tilastokeskus julkisti perjantaina lukuja vuoden alkupuoliskolla julki tulleista seksuaalirikoksista. Raiskauksia tuli viranomaisten tietoon 438, kun vastaava luku viime vuonna oli 458. Keskimäärin raiskauksia on 2000-luvulla kirjattu vuosittain reilut 300, joten nopealla lukemalla voisi päätellä raiskausten määrän kasvaneen voimakkaasti parin viime vuoden aikana.

Sama pätee lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Vuoden ensimmäisellä puoliskolla niitä tuli viranomaisten tietoon peräti 940 eli kaksi kertaa enemmän kuin keskimäärin 2000-luvulla.

Tilastokeskus kuitenkin aivan oikein varoittaa ylitulkinnasta. Ilmi tulleiden seksuaalirikosten määrät vaihtelevat voimakkaasti vuosittain. Yksittäiset rikosilmoitukset saattavat pitää sisällään pitkiä tapahtumasarjoja ja yksittäisiä uhreja löytyy yhdellä kertaa useita. Tilastoista on vaikea päätellä suoraan, mikä seksuaalirikosten todellinen määrä on.

Arviointia vaikeuttaa se, että asiantuntija-arvioiden mukaan peräti 90 prosenttia seksuaalirikoksista ei koskaan tule ilmi. Suurin osa esimerkiksi raiskausten uhriksi joutuneista ei tee ilmoitusta poliisille. On arvosteltu myös sitä, että seksuaalirikosten esitutkinta on puutteellista. Sen vuoksi tuomio jää antamatta kohtalaisen suuressa osassa niistäkin tapauksista, joista poliisille tehdään rikosilmoitus.

Kuluneen kesän aikana Suomessakin on jälleen kerran viritelty julkista keskustelua seksuaalirikoksista ja varsinkin rikoksista langetettavista rangaistuksista. Uuden hallituksen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) muistutti Yleisradion haastattelussa raiskauksesta annettavasta minimirangaistuksesta, joka Suomessa on vuosi vankeutta. Esimerkiksi Ruotsissa se on kaksi vuotta.

Yleinen mielipide Suomessa on kääntynyt sille kannalle, että rangaistuksia meilläkin pitäisi koventaa. Samaa mieltä näyttää olevan poliitikkojen enemmistö. On kuitenkin huomattava, että rangaistusten ankaroittaminen ei todennäköisesti ainakaan merkittävästi vähennä seksuaalirikosten määrää. Pitäisi kyetä vaikuttamaan asenteisiin niin, että esimerkiksi raiskauksista herkemmin tehtäisiin rikosilmoitus, jolloin rikoksiin syyllistyneitä ylipäänsä päästäisiin rankaisemaan.

Henriksson kertoi myös tuovansa syksyllä hallitukseen lakiesityksen seksuaalirikollisten kemiallisesta kastraatiosta. Jo edellinen hallitus antoi asiasta lakiesityksen, mutta vanhassa eduskunnassa sen käsittely jäi kesken, suurelta osin sen vuoksi, että esitystä laajalti vastustettiin.

Kemiallisesta kastraatiosta on saatu hyviä kokemuksia Ruotsissa ja Tanskassa. Kyse olisi Suomessakin ainakin periaatteessa vapaaehtoisesta lääkehoidosta, johon suostuttuaan seksuaalirikoksesta tuomittu voisi päästä valvottuun koevapauteen. Ihmisoikeusnäkökulmasta ero esimerkiksi Venäjällä harkittavaan lainsäädäntöön on suuri. Venäjällä lääkehoitoon joutuisivat pedofiilit heidän omasta tahdostaan riippumatta.

Laki on Suomessakin tarpeen, vaikka se toteutuessaan koskeekin vain harvoja. Oikeusministeri Henriksson arvioi, että lääkehoidon voisi vuosittain valita kymmenkunta seksuaalirikoksesta tuomittua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.