Kerättyä iloa

Nyt sitä meillä taas oli. Tai ainakin tuon niminen keräys televisiossa. Minulla on huono tapa katsella aamuisin aamukahvia juodessani televisiota uutisten ja mielenkiintoisten haastatteluiden toivossa. Vaan nykyään aamutelevision täytteeksi on tullut keräys toisensa jälkeen.

Elokuussa oli Nälkäpäivä, syyskuussa Anna lapselle elämä, lokakuussa kulminoitui Ylen hyvä -keräys, marraskuussa oli Nenäpäivä ja marraskuun loppupuolella käynnistyi vihdoin Hyvä joulumieli -keräys, joka jatkui jouluun saakka. Kaikki hankkeet ovat sinänsä hyvin kannatettavia ja tarpeellisiakin, mutta ihmetyttää vain tämä toisto ja ääretön touhotus, joka näihin liittyy.

Nenäpäivä oli jo nimeltään sellainen viritys, että kieltäydyin sen suhteen kaikesta yhteistyöstä.

Keräys Afrikan katastrofialueiden avustamiseksi ei mitenkään ole sellainen "hassun hauska" juttu, että se ansaitsisi tuollaisen rummutuksen. Typerät punaiset nenät saivat toimittajat honottamaan, ja kaikilla oli niin hauskaa. Hyvä on: olen tosikko ja typerys, mutta jo tiiviisti toistettu sana Nenäpäivä sai minut voimaan pahoin.

Toimittaja lähetettiin varta vasten Afrikkaan ajelemaan maastoautolla, kummastelemaan matkanteon hitautta ja vaivalloisuutta, opettamaan lapsille, miten kiitos sanotaan jo etukäteen suomeksi ja toistelemaan toimittajan kummaa nimeä Mikko.

Senkin rahan, joka kului matkaan ja raportteihin siltä, olisi mieluusti voinut käyttää suoraan ja lyhentämättömänä varsinaiseen auttamiseen.

Ihmettelen kovasti, miten Yleisradio valjastetaan keräyksiin tällaisella panoksella. Samalla uskon, että keräysasian toistaminen puuduttavuuteen asti alkaa toimia niitä vastaan.

Näin myös lienee käynyt. Vuonna 2004 kahdenkymmenen suurimman keräyksen tuotto oli yhteensä 76 miljoonaa, vuonna 2005 peräti 93 miljoonaa, mutta vuonna 2006 enää 67 miljoonaa euroa. Suunta on selvästi alaspäin ja ihmiset väsyvät silminnähden keräysten määrään ja niiden ympärillä vellovaan touhotukseen.

Kaikista oudoin oli kuitenkin Nelosen Operaatio maa.

Rikkaat ihmiset Erja Häkkinen ja Martti Syrjä keräsivät tiiminä varoja tuulivoimalan perustamiseksi Madagaskarille, jotta pelastetaan maapallo ja säästetään dieselpolttoainetta. Sillä nimittäin tuotetaan nykyään sähkövirta pienen kylän valaistukseen.

Hankkeen tavoitteena on kerätä 200 000 euroa. Tietenkin kaksikon piti ryhmineen lentää Madagaskarille paikan päälle, istumaan iltanuotiolle, örisemään, puhumaan turhia, taivastelemaan ja markkinoimaan hankettaan. Kuinkahan kauan aggregaatit olisivat pyörineet polttoaineella, joka kului lentoihin Suomesta Madagaskarille ja takaisin.

Voi kuinka minä alan olla väsynyt näihin keräyksiin ja niistä tehtyihin ohjelmiin ja gaaloihin, keräysten mainostamiseen ja kaikkeen tällaiseen typeryyteen.

Keräysten tarkoitus on hyvä ja mitä kannatettavin, mutta ei kai keräyksin pidä hoitaa sellaisia asioita, jotka yhteiskunta jättää hoitamatta. Kuten esimerkiksi nyt tämä Hyvä joulumieli. Varattomien perheiden joulun vietto ja koko elämä pitäisi perustua johonkin muuhun kuin tällaisiin keräyksiin. Riittävä perustulo ja toimeentuloturva ovat ne tiet, joita pitäisi pontevasti ajaa.

Kirjoittaja on Kuopion Snellman-instituutin johtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.