Kerjuu ei kuulu tapoihin Suomessa

Ulkomailta Suomeen tullutta kerjäläisongelmaa selvittänyt valtiosihteeri Antti Pelttarin työryhmä on päätynyt odotettuun lopputulokseen: kerjäämiseen ja siihen liittyvään elämäntapaan on syytä puuttua lain voimalla.

Oikeusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön edustajat jättivät mietintöön eriävän mielipiteensä, mutta työryhmän enemmistön kanta vastaa poliisiasioista vastaavan sisäministeri Anne Holmlundin (kok.) aiemmin esittämiä näkemyksiä. Näin Pelttarin työryhmän esityksiä lähdetään myös viemään eteenpäin tarvittavien lakien aikaansaamiseksi.

Kerjäläisongelman ovat synnyttäneet lähinnä Romaniasta tulleet romanit. Pääosa heistä on asettunut pääkaupunkiin, mutta pienempiä ryhmiä on hajaantunut myös suurempiin maakuntakaupunkeihin. Silloin tällöin kerjäläiset ovat kadonneet suomalaisten silmistä joko omasta halustaan tai viranomaisvoimin, mutta kerta toisensa jälkeen he ovat palanneet tutuille kadunkulmilleen. Helsingissä romanikerjäläisille näyttää vakiintuneen suorastaan tiettyjä leiripaikkoja.

Kerjäläiset ovat toki tuiki tuttu ilmiö myös Suomen omasta historiasta. Erityisesti nälkävuosina teillä liikkui todellisia kerjäläisarmeijoita, kun sadat tuhannet ihmiset joutuivat etsimään elantonsa armopaloina hyväosaisemmiltaan. Vasta 1930-luvulla nuorella tasavallalla oli varaa ryhtyä rakentamaan sosiaalihuoltoa, joka turvasi jokaiselle kansalaiselle elämisen ehdot kaikissa oloissa. Perusturva on säilynyt toistaiseksi niinäkin aikoina, kun maan kansantalous on ajautunut syvään ahdinkoon joko omien talouspoliittisten virheiden tai maailmantalouden dramaattisten käänteitten seurauksena.

Euroopan unioni lupaa jäsenmaittensa kansalaisille oikeuden vapaaseen liikkumiseen koko unionin alueella. Romaniasta tulleilla kerjäläisilläkin on näin ollen laillinen perusta jatkuvalle vaellukselleen pohjoiseen.

Suomalaiset itsekin käyttävät tätä oikeutta täysimääräisesti hyväkseen. He eivät tee sitä kuitenkaan kerjätäkseen kuten ne kutsumattomat vieraat, joille kerjääminen on elinkeino. Tässä on se suuri ja ratkaiseva ero suomalaisen kantaväestön ja kadunkulmissa päivystävien avunpyytäjien välillä. Kerjääminen ei ole ollut Suomessa maan tapa enää vuosikymmeniin, ja sen vuoksi sen näkeminen tuntuu pahalta ja vastenmieliseltä.

Kerjuun kieltävälle laille ja siihen liittyville leiriytymisen rajoituksille on olemassa siis sosiaalinen tilaus ja hyväksyntä. Pohjoismaistakin vauras Tanska on säätänyt jo vastaavat lait, joten suomalaisia ei voi syyttää poikkeuksellisen kylmäkiskoisiksi ja tylyiksi kutsumattomia vieraita kohtaan.

Sen sijaan liika ymmärrys ja avokätisyys saattavat johtaa hyvinkin arvaamattomiin seuraamuksiin, jotka ovat aivan päinvastaisia kuin mitä vapaan liikkumaoikeuden puoltajat toivovat. Maahanmuuttovastaisten ruotsidemokraattien tuore vaalivoitto läntisessä naapurimaassa antaa Suomelle esimakua, mihin suuntaan yhteiskunnallinen ilmapiiri kehittyy, jos vapaus päästetään liian valloilleen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Turhat johtajat ja jonninjoutavat isopalkkaiset pikkuviskaalit pihalle – Vai mitenkä oli?

EU-puheenjohtajamaa ei ehdi tehdä mahdottomia

Asiakkaan pitää joustaa, kun tuotanto ei jousta

Uhan alla

Slovenia on pieni suuri maa

Unelma Kuopion Rivierasta etenee Itkonniemellä

Iskut kiirehtivät irtautumista fossiilisista polttoaineista

Uskon ja tieteiden maailmat

Jippii, muovia! – eli näin havaitsin kierrättämisessä piilevän maalaisjärjen

Martat ovat sivistäneet jo 120 vuotta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.