Kerran armahdetut

Talvisota on saatu julkisuudessa taas kerran loppumaan, nyt jo 70. kerran. Rauha ei ole kuitenkaan palannut maahan, sillä välittömästi on käynnistetty uudet keskustelut talvisotaa seuranneen "kesäsodan", myöhemmän jatkosodan loppuvaiheista.

Ties kuinka monennenko kerran otetaan puheeksi, miten pitäisi suhtautua vuosina 1945-1946 käytyyn sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin, jossa kahdeksan sodanaikaista poliitikkoa tuomittiin eri pituisiin vankeusrangaistuksiin.

Monet ovat olleet koko ajan sitä mieltä, että tuomiot olivat alun pitäenkin vääriä, mutta edelleen lie maassa tietty joukko, jonka mielestä tuomitseminen oli täysin perusteltua. Suomen puoluekenttä ei ole niin tasapäistynyt, etteikö sieltä erottuisi seasta vielä vanhoja poliittisia värisävyjä sysimustasta taivaansiniseen ja aina tulipunaiseen asti.

Oikeusministeriö on teettänyt nyt virallisen selvityksen, miten Helsingin Säätytalon kohuttuihin tapahtumiin olisi järkevintä suhtautua. Oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedt ja oikeustieteen lisensiaatti Stiina Löytömäki ovat päätyneet eräänlaiseen Salomonin tuomioon: oikeuden päätöstä ei lähdetä perumaan, mutta Suomen nykyinen valtionjohto - joko presidentti tai pääministeri - voi puhdistaa syytettyjen maineen erityisellä julkisella lausunnolla.

Pääministeri Matti Vanhanen on jo sanonut oman kantansa: hän ei lähde lausumaan mitään, koska Suomen kansa tietää totuuden sydämessään. Presidentti Tarja Halonen on kertonut puolestaan harkitsevansa asiaa.

65 vuoden takaisista aikalaistodistuksista voi lukea, että sotasyyllisyysoikeudenkäynnille ei ollut niissä oloissa vaihtoehtoa.

Voittajavaltiona Neuvostoliitto edellytti, että ainakin muutamia jatkosodan aikaisia poliitikkoja oli asetettava näytösluontoisesti tuomiolle teoistaan. Sodanjälkeisessä liittoutuneitten valvontakomissiossa oli mukana myös läntisten liittoutuneitten edustajia, eivätkä he panneet esteitä itäisten liittolaistensa vaatimuksille.

Helsinki ei ollut toisen maailmansodan jälkeen suinkaan ainoa paikka, jossa käytiin käräjiä vääriksi havaittuja kansanjohtajia kohtaan. Kaikkein suurin ja kohutuin jälkipuinti käytiin Saksan tuhotussa Nürnbergissä, jossa koko Natsi-Saksan eloon jäänyt johto vedettiin edesvastuuseen rikoksistaan ihmiskuntaa vastaan.

Vaikka Suomessa jaetut tuomiot saattoivat pöyristyttää, Säätytalon ratkaisut olivat kuitenkin kokonaisuudessaan ja erityisesti näin jälkikäteen nähtyinä varsin armeliaat. Ketään ei tuomittu sentään kuolemaan kuten Saksassa tai liki kaikissa muissa sen liittolaismaissa.

J. K. Paasikivi pääministerinä ja Urho Kekkonen oikeusministerinä kantoivat sodanjälkeisessä hallituksessa päävastuun sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aloittamisesta ja päättämisestä tavalla, joka tyydytti sodan voittajia. Arvostelijat ovat ryöpyttäneet erityisesti Kekkosta. Niin hän kuin Paasikivikin tekivät kuitenkin vain sen, mikä "jokaisen miehen oli tehtävä".

Kahdeksan tuomitun joukossa oli yksi presidentti, Risto Ryti, kaksi sodanaikaista pääministeriä, J.W.Rangell ja Edwin Linkomies, neljä ministeriä, Henrik Ramsay, Väinö Tanner, Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka sekä yksi Saksassa toiminut suurlähettiläs, ex-pääministeri T.M.Kivimäki.

Pisimmän muodollisen tuomion sai Ryti, kymmenen vuotta kuritushuonetta. Vähimmällä, kahden vuoden tuomiolla, pääsivät Kukkonen ja Reinikka. He ja Ramsay ehtivät kärsimään koko rangaistuksensa, ennen kuin Paasikivi presidenttinä armahti muut viisi.

Tuomioiden purkamista on vaatinut viime vuosina useampikin taho. Aloitteentekijöitä on löytynyt esimerkiksi ulkoministeri Tannerin suvusta ja Karjalan palautusta ajavan Pro Karelia -liikkeen piiristä.

Presidentin kantaa odotetaan nyt mielenkiinnolla. Ratkaisu ei ole helppo, kun tiedetään Halosen poliittiset taustat ja likeinen suhde Venäjän nykyjohtoon.

Paasikiven armahduspäätös oli jo tavallaan Suomen valtiojohdon virallinen kanta sotasyyllisyysoikeuden lopputulokseen: kansakunta ymmärsi ja antoi anteeksi. Presidenttinä Tarja Halonen voi vedota Paasikiven ratkaisuun.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.