Kesäyön taikaa etsimässä

Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden yllä täysikuu. Kesäyön on onni omani, kaskisavuun laaksot verhouu...

Näin runoili Eino Leino Nocturnessaan kesäyön taikaa.

Juhannuksena, valon juhlana, säkeet voivat tulla todeksi, vaikka ruislinnun laulu ja kaskisavut kesämaisemasta puuttuvat. Venäjältä sen sijaan saattaa leijailla metsäpalojen savuhuntuja meille saakka.

Olen muutaman kerran elämässäni kokenut tavoittaneeni runoilijan kesäyön. Yksi sellainen kerta oli Heinäveden Pilpanniemessä, ikimaisemassa, jossa kalliot kohtaavat veden. Vietimme ystäväni syntymäpäivää kesämökillä. Siellä laavulla istuessa jostain pälkähti päähän, että lausuisimme ulkomuistista runoja. Ehkäpä viinillä oli osuutta asiaan.

Siellä hapuiltiin Leinon Nocturnea, Aaro Hellaakosken Viatonten valssia, ja vastaparina Yrjö Jylhän Kaivoa: Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa: veljet, vesitilkka tuokaa...

Yö tummeni ympärillä, tuli räiskyi nuotiossa. Järvestä nousi valkoista usvaa. Kesäyön taika ympäröi meidät.

Ehkä oli onni, että silloin oli heinäkuu, ja juhannus takana.

Sillä juhannuksesta on ainakin minulle tullut joulun tapainen pakkopulla. Nieltävä on, vaikka ei maistuisi.

Kesän irvikuvaksi nousee mielessä eräs juhannusaatto tai -aatonaatto suuren marketin parkkipaikalla, jonne juutuimme kiljuva lapsilauma kyydissä liikenneruuhkaan määräämättömäksi ajaksi. Liian monta autoa tunki sisään samaan aikaan, kun toiset yrittivät ulos.

Autoruuhkaa oli edeltänyt tungeksinta jättimarketissa lohien, oluiden, salaattien, uusien perunoiden, sillin ja jos minkä perässä kuin hengen hädässä. Ostoskärry kukkuroillaan liityimme giganttiseen kassajonoon ennen kuin selvisimme seuraavaan ruuhkaan.

Myöhemmin illalla nääntyneenä hinkattiin uusia perunoita ja nääntyneenä kiskottiin kaljaa. Ja kaikkea oli edeltänyt pakollinen saunan pesu ja kukkien haaliminen itikkojen kanssa vanhaan maitohinkkiin. Kukkia on oltava, ja mieluummin seitsemää sorttia, kun nyt on juhannus!

Pakkojuhannuksen oireet tunnistin ensimmäisen kerran parikymppisenä, kun huomasin kaikkien kavereiden rynnänneen mökeille ja mikä minnekin juhlimaan. En ollut varautunut juhlaan, enkä kuulunut joukkoon.

Juhannus yllätti minut ja minä juhannuksen. Lopulta puhuin itseni kaverin luo kylään katsomaan, kun kossupulloja korkattiin. Siitä on taika toisaalla.

Toisenlainen kesämuisto liittyy erääseen juhannukseen muutama vuosi sitten. Jäimme perheen kanssa kaupunkiin, kun se tyhjeni ihmisistä.

Aattona kävimme Kallaveden risteilyllä ja pyöräilimme takaisin kotiin autioita katuja pitkin. Juhannuspäivänä pyöräretki jatkui Saaristokaupungin kierroksella. Tyhjillä kaduilla näkyi muutama poikkeusihminen: me, pari aasialaista ja muutama mustaihoinen.

Kaikkialla vallitsi melkein pelottava rauha. Aivan kuin olisimme sujahtaneet toiseen todellisuuteen, josta juhannushössötys oli kaukana.

Miten vapautua juhannusahdistuksesta? Ainakaan ei pidä tunkea superjättimarkettiin ostamaan silliä ja uusia perunoita tai rynnätä viimehetkellä viinakauppaan ostamaan ilojuomaa. Eikä lukea loputtomia juhlavalmisteluohjeita iltapäivälehdestä.

Ehkä voi soutaa, pyöräillä, kävellä metsässä, lukea parvekkeella tai pihakeinussa. Jättää sauna pesemättä. Istua hiljaa laiturin nokassa kuuntelemassa, kun järvi tyyntyy.

Kirjoittaja on ajankohtaistoimituksen toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Keski-ikäänliukuja

Isoja riskejä Iranin jaUSA:n uhittelussa

Kuopion seutu avautuu ruokamatkailulle

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.