Kettufarmi ja eduskunta

On ollut suoraan sanoen häkellyttävää seurata nykyeduskunnan toiminnasta muotoutunutta julkikuvaa.

Oikeastaan heti alusta lähtien, siis huhtikuusta 2007 alkaen, eduskunnasta on välittynyt ulospäin kyseenalainen kuva suurelle yleisölle. Keväällä 2007 käytiin keskustelua eduskunnan 100-vuotisjuhlien kustannuksista. Heti perään tämän vuoden alkukuukausina on kohistu häirinnästä, eduskunnan hallinnosta ja johtamisesta sekä osin remontistakin.

Hälyjutut kansanedustajien matkoista ja palkoista ovat tuoneet lisävärinsä. Luulen, että ne toistuvat vastakin.

Mieleen on noussut historian hämäristä termi "kettufarmi". Se oli äärioikeiston, Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) haukkumasana eduskunnasta 1920 ja -30-luvuilla. Jo kettufarmi-sana kertoo, miten halveksivasti äärioikeisto suhtautui kansanvaltaan, tasavaltaan, eduskuntaan ja kansanedustajiin, siis viime kädessä kansaan.

Sana on lähtöisin IKL:n lehtien pakinoitsija Antti Suomenpojalta. Nimimerkin takana oli Arne Somersalo. Kielikuva kiellettiin. Kielto vain antoi lisää vauhtia eduskunnan pilkkaamiselle.

Nyt emme elä kettufarmiaikoja. Poliitikkojen ja median välistä suhdetta säätelevä kulttuuri on kuitenkin muuttumassa. Tässä murroksessa on puolustettava perusasiaa, suomalaisten poliittista elämänmuotoa.

Tasavalta ja parlamentaarinen demokratia ovat suomalaisten 90 vuotta sitten valitsema valtiojärjestys. Se on meille paras ja sopivin. Eikä se ollut aikoinaan itsestäänselvyys. Muitakin, myös vastenmielisiä vaihtoehtoja oli tarjolla itsenäisyytemme kajastaessa. Aseetkin puhuivat.

Korjausliike on alkanut

Suomen eduskunnan asiat ovat pääosin hyvässä reilassa. Valtiosäännön mukainen työ kuten lainsäädäntö ja budjettivallan käyttö tapahtuu luotettavasti ja sutjakkaasti. Tuloksia voi arvostella, mutta se on eri asia. Politiikka on aina väärää, kirjoitti Mauno Koivisto.

Korjattavaa on havaittu taloushallinnossa, henkilöstöasioissa ja johtamisessakin. Korjausliike on meneillään.

Viime aikojen keskustelu poliitikkojen käyttäytymiskaavasta on osoittanut moraalikoodin. Voi tehdä kestävin perustein johtopäätöksen, että kansanedustajilta edellytetään korkeampaa moraalia kuin keskivertokansalaisella on.

Eduskuntaan valitulta kansanedustajalta edellytetään kohtalaisen tiukan läpivalaisun kestävää käyttäytymistä. Ihmeihmistä tuskin kaivataan. Sen sijaan keskustelu näyttää edellyttävän tiettyä esikuvallisuutta.

Niin ikään on päivänselvää, että kansanedustajan ja poliitikon yksityisyyden alue on paljon oletettua ja toivottuakin vähäisempi. Kansanedustaja on tehtävässään 24 tuntia vuorokaudessa, arjet ja pyhät. Julkisuudelta suojassa oleva yksityisyys jää kapeaksi.

Jokaisen eduskuntaan pyrkivän on syytä tiedostaa, mihin voi joutua, kun nousee tai pääsee politiikan parrasvaloihin.

Eduskunta on kulmakivi

Pienistä asioista voi tulla suuria. Otan esimerkin. Täysistuntojen alussa hälisevä istuntosali saa yleisöltä jyrkän tuomion. Se on eduskunnassa vierailevien esittämä yleisin kysymys. Koululaisten ja opettajien ensimmäisiä uteluita on, miten te voitte pitää kokousta, äänestää ja päättää tuollaisessa hälinässä. Eikö ole sääntöjä?

Kysymys on ymmärrettävä, kun esimerkiksi koulussa edellytetään luokkatunnin alkaessa hiljaisuutta ja järjestystä. Sääntöjä kyllä on riittämiin, kunhan niitä noudatetaan. Olisiko mentävä itseensä?

Palataan perusasiaan. Kaiken kohinan keskellä unohtuu eduskunnan kulmakivimerkitys Suomen valtiollisessa elämässä. Eduskunta on valtiosäännönkin mukaan politiikan ehdoton keskuspaikka yli presidentin aseman ja hallituksen vallan. Hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamusta.

Presidentti ei voi kävellä eduskunnan tahdon yli. Valtajärjestys on selvä. Tähän perusasiaan nähden viime kuukausina käyty julkinen keskustelu hälyjuttuineen kaikkineen on hämmentävää.

Vuoden 2000 perustuslaki korosti voimakkaasti parlamentaarista demokratiaa ja eduskunnan asemaa. Esimerkiksi hallituksen muodostamisessa eduskuntavaalien jälkeen eduskunta määrää tahdin sataprosenttisesti. Eduskuntaryhmien käsissä ja täysistunnon varassa on uuden hallituksen kokoonpano, pääministerin nimi ja hallitusohjelma. Pitemmälle ei voi mennä.

Paraikaa valmistaudutaan edelleen tarkistamaan perustuslakia turvallisuus- ja ulkopoliittisen päätöksenteon parlamentarisoimiseksi. Siinä rajankäynti koskee tasavallan presidentin valtaoikeuksia ja eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen ja pääministerin tosiasiallista asemaa ulkopolitiikassa.

Tuleeko siitä mitään, nähdään lähimpien kuukausien aikana. Kaikki tämä vahvistaa eduskunnan kulmakivimerkitystä ja se puolestaan edellyttää edustajien käyttäytymiseltä osaamisen lisäksi yhteisen edun politiikkaa ja luotettavuutta.

Poliittisen vuoropuhelun pääareena

Yksi keino parantaa politiikan kuvaa ja myös eduskunnan julkikuvaa on tehdä eduskunnasta aidosti poliittisen keskustelun pääpaikka. Nyt asia on niin ja näin.

Uudet avaukset on syytä esittää eduskunnan istunnoissa. Varsinkin puoluejohtajien olisi viisasta keskittää merkittävät linjanvedot eduskuntaan.

Hallituksen ja opposition väliset sähäkät ottelut saavat ilman muuta palstatilaa. Siinä puolueilla ja edustajilla on todella paljon parantamisen varaa. Paperit sivuun, ytimekkyyttä sanomiseen. Tuollaisessa meiningissä myös erot tulevat näkyville.

Reseptini onkin, että ministerit ja kansanedustajat väkevällä ja kekseliäällä tavalla voimistavat eduskuntaa poliittisen keskustelun, väittelyn, yhteenottojen ja uusien ideoiden esittämisen foorumina. Sen media noteeraa.

Ehkä myös vähäarvoisempi henkilöihin kohdistuva tirkistely jäisi vähemmälle.

Jos vahva asiapolitiikka henkilöotteluineen ja eroineen täyttää poliittisen näyttämön, siitä hyötyvät kansanvalta, eduskunta ja myös kansanvallan palvelijat, kansanedustajat.

Arvostelua ei pidä pelätä. Kriittinen keskustelu on kansanvaltaa aidoimmillaan.

Seurannan tulee ollakin jatkuvaa. Sen sijaan ei pidä luulotella, että millään uudistamisilla päästäisiin täydellisyyteen ja virheettömyyteen.

Ihmisten toiminta on parhaimmillaankin vajavaista.

Kirjoittaja on eduskunnan ensimmäinen varapuhemies ja keskustan kansanedustaja Iisalmesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sen sijaan, että tähdättäisiin proteiinipatukan voimalla timmin pyöreään tarakkaan, ravitsemuksella tulisi pyrkiä meidän itäsuomalaisten lempparikansantaudin ehkäisemiseen

Liikennepolitiikassa hallituskriisin ainekset

Äänestysikärajan laskua voisi kokeilla

Mistä voin luopua

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.