Kiitos koululleni

Aloitin kaksitoistavuotisen koulutaipaleeni syyskuun alussa 50 vuotta sitten. Alkua ei voi sanoa ulkoisilta puitteiltaan hohdokkaaksi, sillä Nilsiän nykyisen virastotalon paikalla sijainnut vanha lääkärintalo lämpeni luokan nurkassa olevalla pönttöuunilla ja pulpetit olivat tietysti ikivanhaa kahden istuttavaa mallia.

Opettaja Liisa Jousilahden johdattamana opin tavaamaan. Lukea osasin toisin jo kouluun mennessäni. Kansakoulun toisella luokalla siirryimme 1800-luvun maisemista suoraan 1960-luvulle, kun muutimme juuri valmistuneeseen Nilsiän koulukeskukseen.

Kansakoulu turvasi suomalaisille perustaa tasa-arvolle, mutta vasta keskikoulujen ja lukioiden yleistyminen antoi myös syrjemmällä sijaitsevien maalaiskuntien nuorille todellisen mahdollisuuden edetä opintiellä aina korkeimpiin yliopistollisiin arvosanoihin saakka.

Kansakoulupohjalta tohtoreiksi ja professoreiksi ponnistaneita henkilöitä on toki tullut yhteiskuntaa palvelemaan erityisesti Tampereen yliopiston kautta.

Muistan hyvin sen taistelun, joka Nilsiässä käytiin 1960-luvun puolivälissä yksityisen keskikoulun kunnallistamiseksi. Taistelun voittivat kunnallistamisen kannattajat. Tämä ratkaisu poisti oppikoulusta lukukausimaksut. Samalla kamppailu ennakoi muutama vuosi myöhemmin toteutuvaa peruskoulua.

Jaakko Jarkkola opetti tunnetusti tiukalla otteellaan samanaikaisesti kansakoulun neljättä ja viidettä luokkaa. Kesällä 1964 jännitimme ikätovereiden kanssa pääsyä keskikoulun ensimmäiselle luokalle.

Vieraita kieliä Keskikoulu toi kokonaan uuden maailman, nimittäin vieraat kielet. Ruotsinkielen opettaja Ritva Joki-Hollanti, sittemmin Maaniitty, toi ensimmäisenä ulottuvillemme uuden kielen ja samalla uuden maailman.

En osannut tuolloin aavistaa, miten paljon hyötyä minulle tulisi olemaan muutamia vuosia myöhemmin tästä sinänsä melko vaatimattomasta kielitaidosta, samoin keskikoulun toisella luokalla alkaneesta saksankielen opiskelusta.

Olin 1970-luvun alussa neljä kesää matkailualan töissä, jolloin kielitaitoa tarvittiin. Ilman keskikoulua ja lukiota olisi tämäkin vaihe työurallani ollut mahdoton.

Valitettavasti ruotsinkielen asema Suomessa on murenemassa. Tämä on sääli, sillä syy ole itse kielessä. Kansan keskuudessa yleistyy käsitys, että ruotsinkielinen eliitti ja sen etuja valvova puolue RKP on liian kauan saanut yksinoikeuden puolustaa pienen vähemmistön asemaa hallitustasolla.

Ihmisten kriittisyys erilaisia etuoikeutettuja ryhmiä vastaan on selvästi lisääntynyt. Tämä näkyy aikanaan vaaleissa ja sitä kautta eduskunnan ja hallituksen päätöksissä.

Perustuslaki ei ole tarkoitettu suojaamaan vähemmistön etuoikeuksia vaan kaikkien kansalaisten oikeuksia.

Ydin on tasa-arvo Suomen kansan suuri enemmistö sai vuoden 1866 kansakouluasetuksen ansiosta oikeuden opiskella omalla äidinkielellään eli suomeksi.

Kansakouluverkosto laajeni vähitellen. Vuonna 1921 säädetty oppivelvollisuuslaki ja kuntien velvollisuus perustaa kansakouluja levitti tasa-arvoisen koulutusmahdollisuuden lopullisesti koko maahan.

Kansakoulu ei kuitenkaan vielä antanut nuorille tilaisuutta edetä opin tiellä vaan vasta oppikouluverkoston leviäminen ja lopulta peruskoulujärjestelmä avasi portit periaatteessa kaikille nuorille.

Oppikoulut olivat joko valtiollisia, kunnallisia tai yksityisiä. Erityisesti maaseudulla oppikoulu oli useimmiten yksityinen ja maksullinen oppilaille. Tämä rajoitti vähävaraisempien perheiden lasten mahdollisuutta koulutukseen, vaikka vapaaoppilasjärjestelmät ja maksuvapautukset tasoittivatkin koulutietä.

Peruskouluun siirryttiin Suomessa vaiheittain vuosina 1972-77. Järjestelmää tutkittiin jo 1950-luvulla ja kokeiltiin 1960-luvun lopulla. Koulutuksen tasa-arvon taustalta löytyy kaksi suurta vaikuttajaa ja moninkertaista opetusministeriä, sosialidemokraattien R.H. Oittinen ja keskustan Johannes Virolainen.

Suomen koulujärjestelmä on antanut monelle nykyiselle politiikan ja talouselämän johtajalle tilaisuuden nousta asemaansa. Pienen maan vahvuus on siinä, että sen koulutus haravoi tehokkaasti lahjakkuuksia näiden syntyperästä, kotipaikasta tai varallisuusasemasta riippumatta.

Parhaillaan valmistellaan perusopetuksen tuntijaon uudistamisesta. Tapahtui mitä tahansa, uudistuksella ei saa romuttaa sitä tasa-arvoisen kulutuksen perinnettä, joka alkoi lähes 150 vuotta sitten.

Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen merkitsee muun ohella sitä, että ns. hiljaista tietoa siirtyy pois työelämästä. Nyt, jos koskaan tarvitsemme hyvin koulutettua työvoimaa yrityksiin ja julkisen sektorin tehtäviin. Hyvän koulutuksen pohja luodaan peruskoulussa.

Valinnaisuuden ja vaihtoehtojen lisääminen tuntuu hienolta. Perusopetuksessa se voi kuitenkin johtaa siihen, että syntyy laaja-alaisia eliittikouluja, joissa vaihtoehtoja todella on tarjolla sekä suppean valikoiman kouluja.

"Minä rakastan tasa-arvoa ja koulutusta. Minä rakastan suomalaista koulujärjestelmää, joka antaa jokaiselle, köyhälle ja rikkaalle, mahdollisuuden opiskella. Siinä on Suomen salaisuus."

Näin kirjoitti oopperalaulaja Karita Mattila Helsingin Sanomissa 29. elokuuta. Hän kiittää kirjoituksessaan urastaan suomalaista koulua ja hyviä opettajia.

Kirjoittaja on Kuopion kauppakamarin toimitusjohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sen sijaan, että tähdättäisiin proteiinipatukan voimalla timmin pyöreään tarakkaan, ravitsemuksella tulisi pyrkiä meidän itäsuomalaisten lempparikansantaudin ehkäisemiseen

Liikennepolitiikassa hallituskriisin ainekset

Äänestysikärajan laskua voisi kokeilla

Mistä voin luopua

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.