Kirkko ahdingossa

Suomen evankelis-luterilainen kirkko joutuu pakostakin pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä, kun seurakunnista erkaantuu ennätysmäärin ihmisiä. Ylivoimainen enemmistö suomalaisista kuuluu edelleen kirkkoon, mutta kirkollisveron maksajien jatkuva väheneminen ei heikennä vain seurakuntien muutoinkin kireää taloutta, vaan panee miettimään myös kirkon sanoman merkitystä tämän päivän ihmisille.

Miksi kirkosta erotaan? Kun ajan yleinen henki on painottunut taloudellisiin asioihin, niin raha puhuu myös ihmisten suhteessa kirkkoon. Kirkosta eroaminen tuo työikäisille puolentoista, parin prosentin palkanlisän. Näin säästyville muutamille sadoille euroille löytyy helposti muuta käyttöä kulutusyhteiskunnassa. Viikon etelänmatka vuodessa on monellekin tänään todennäköisesti suurempi elämys kuin pari käynti kirkossa - toinen joulun, toinen kesän rippijuhlien aikaan.

Kirkko kärsii toisaalta samasta ongelmasta kuin kaikki muutkin perinteiset valtajärjestelmät. Jos politiikka, ammattiyhdistysliike tai järjestötoiminta eivät innosta tämän päivän yksilökeskeistä kansaa, niin miksi kirkko tekisi poikkeuksen? Suuret yhteiskunnalliset aatteet ovat menettäneet viime vuosikymmeninä merkitystään, ja yhä useammat haluavat tulla autuaaksi omalla tavallaan.

Yksilökeskeiseen ajatteluun kuuluu halu kokeilla omia rajojaan ja pyrkimys toteuttaa mahdollisimman pitkälle omia mieltymyksiään. Kokeilunhaluinen ihminen ei tyydy valtakirkon perinteiseen, ikäkululta kuulostavaan opetukseen, vaan etsii jotain uutta ja erikoisempaa. Jotkut kirkosta vieraantuneet eivät hakeudu eri lahkojen pariin tai tyydy elämään ateisteina, ilman uskontoa, vaan ajautuvat vaihtoehtoa hakiessaan suoranaiseen pakanuuteen ja siihen kuuluviin riitteihin.

Kansankirkko on huomannut aikojen ja asenteiden muutoksen ja on ryhtynyt myös miettimään keinoja, joilla väenkato saataisiin pysäytetyksi.

Perinteisten jumalanpalvelusten sisältöä on uudistettu kaiken aikaa. Virret ja koko Raamattu on kirjoitettu tämän päivän kielelle. Liturgian jäykkää kaavaa on väljennetty, että jumalanpalveluksissa voidaan ottaa huomioon monenlaisia erityisryhmiä - milloin lapsia, milloin vanhuksia, milloin ketäkin. Kirkosta eroamisen kiihtyminen osoittaa, että liturgiset muutokset eivät ole olleet riittäviä kääntämään kehityksen suuntaa. Päinvastoin monet vanhakantaiseen turvalliseen menoon tottuneet ovat tunteneet itsensä vieraiksi nykypäivän kirkoissa.

Teet niin tai näin, niin aina se menee jonkun mielestä väärin. Tämä on valitettava tosiasia evankelis-luterilaisessa kirkossa tänään. Kristinuskolla on kuitenkin jo kaksi vuosituhatta jatkuneet perinteet, joten mihinkään paniikkiratkaisuihin ei pitäisi valtakirkon lähteä.

Ihmiset haluavat tulla syntyä ja kuolla kunniallisesti, ja surun keskellä he hakevat myös kirkosta tukea siinä missä entiset sukupolvellakin.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Aikuisen Isis-väen paluuta ei pidä edistää

Mayn ero ei riitä avaamaan brexit-umpisolmua

Hoblaa, huudahti Antti Rinne

Huawei-boikotti haastaa esineiden internetiä

Pohjanmaan ihmetauti

KYSin hieno tarina ansaitsee lujaa tukea jatkossa

Kirkon kohtalon kysymykset

Sivuutetut suivaantuivat

Oppilaille palautettava oikeus numeroarvioon

Tervetuloa kansainväliset talentit

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.