Kirkko ja kalamerkit

Olen kalamies. Kuhaa on noussut Kuuhankavedestä ja matikan kutua odotellaan.

Olen lapsesta pitäen tottunut siihen, että kalastusluvat ja -merkit on oltava kunnossa. Se on kaikkien etu; kalastuskunnat saavat osansa hoitaakseen velvoitteensa ja myös yhteiskunta saa osuutensa vastatakseen järjestyksestä vesillä. Pyytäjälläkin on hyvä omatunto.

Sama se on uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Järjestys se olla pitää ja hyvät tavat kunniassa. Muuten on vaara, että vallitsee viidakon lait, ihan niin kuin vesillä ilman kalastuskuntien merkkejä.

Katson itse asioita enemmän käytännölliseltä kuin periaatteelliselta kannalta. Kaikki se, mikä ajaa Kristusta - siis Jeesus nasaretilaisen ymmärtämistä kristinuskon keskuksena - on keskeistä. Kuitenkin menettelytavat asian esilläpidossa ja levittämisessä ovat myös tärkeitä.

Kristittyjen välisen yhteyden, ekumenian, tulisi olla avointa ja rehellistä. Siksi siihen kuuluu, että kalamerkit ovat selvästi näkyvissä. Keskinäisen rakkauden ensimmäinen edellytys on, että kukin tunnustaa oman taustansa.

Siksi ihmettelen, miksi meillä esiintyy niin monenlaisia pastoreita. Kuka voi ja saa tätä nimikettä käyttää? Missä ja millaisen koulutuksen he ovat saaneet?

En tarkoita tällä vain paljon esillä olevan Luther-säätiön vaan myös maassamme vaikuttavien vapaiden kirkkokuntien työntekijöitä. Eikö olisi reilua panna nimen ja tittelin perään esimerkiksi kat., bapt., met. tai vaikkapa Raamattu puhuu -liike.

Rehellisyyttä on niinikään oikean tiedon antaminen sekä itsestä että toisista.

Tässä on syytä itsekritiikkiin. Kuinka paljon luterilaisesta kirkostamme erotaan siksi, ettemme ota arvioita vakavasti ja vastaa niihin? Selvitämmekö itsellemme, miksi kirkostamme ajatellaan niin kuin ajatellaan? Mitä johtopäätöksiä olisi sitten tehtävä?

Toisiltakin tulee vaatia totuudellista, nykyhetkeen perustuvan tiedon mukaista suhtautumista meihin.

Tämä koskee yhtä hyvin vapaa-ajattelijoiden käsitystä uskonnonopetuksen sisällöstä nykykoulussa kuin ns. vapaiden suuntien käsitystä kastekäytännöstä lähetysmailla. Näistä molemmistahan on levitetty viime aikoina väärää tietoa.

Emme itsekään käy avointa, julkista keskustelua aroista aiheista. Tätä todistaa muun muassa se, että Espoon hiippakuntasihteeri Irja Askolan kritiikki kirkkomme harjoittamasta ekumeniasta vaiettiin viime vuonna. Hänhän sanoi, että olemme ekumeenisissa suhteissa "rähmällään" vanhoihin kirkkoihin ja erityisesti katolisiin päin. Miksi hiljaisuus?

Ortodoksiseen kirkkoon taas monet suhtautuvat nurjasti sen saaman myönteisen julkisuuden ja imagon vuoksi. Ylätasolla harjoitetaan yhteyttä ja puhutaan kauniita, mutta käytännössä ja selän takana vinoillaan. Ei muisteta aina, että kateus vie kalatkin vedestä.

Kirkkomme sisällä olisi puhuttava rauhallisesti vaikeistakin aiheista kuten homoseksuaalisuudesta.

Tuon keskustelun tulisi tapahtua juuri nyt, kun sitä koskevia kannanottoja valmistellaan. Näin siksi, että ei kävisi kuten naispappeuden kohdalla. Kun päätös on tehty, sitten pulinat pois. Kirkon korkeimman päättävän elimen päätökset on hyväksyttävä ja toimittava niiden mukaan.

Jumala antaa kyllä anteeksi omalle yhteisölleen, kirkolleen, niin kuin se antaa yksityiselle ihmisellekin. Jos oma kanta häviää, on luotettava Hänen johdatukseensa. Jumala vastaa asiastaan. Yksittäisen kalamiehen ei tarvitse esiintyä marttyyrina tai uutena uskonpuhdistajana.

Kaikesta kritiikistä huolimatta tämä luterilainen kansankirkkomme on paras. Se ei onneksi ole enää puhdas valtiokirkko, mutta se ei elä siitä täysin erilläänkään. Nyt vallitsee luova jännite ja näin on hyvä. Herätysliikkeet ovat kansankirkon suola, ja niillä on aina ollut kriittisen solidaarinen asenne äitikirkkoonsa. Siksi niitä on jaksettava sietää ja tuettava arvokkaassa työssään.

Jumalan verkoissa on kaikenlaisia kaloja, ja kalamiehiltä kysytään kärsivällisyyttä.

Kirjoittaja on Hankasalmen kirkkoherra.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kiitos talvi! – Ensin pieni flikflak-sarja, sitten ohjelmassa rintarauhasten sulatus

Postin kannattavuusei parane lakkoilulla

Joulujuhla ja kevätjuhla kuuluvat kouluun

Muuan tarina

Julkisuus, tuo ikävä kiusanhenki

Perusoikeuksien rajoja on joskus hyödyllistä mitata

Aivovammat ovat ongelma jääkiekossa

IBM – reikäkorteista pilvipalveluun

Kiroilevalta isältä vesselille

Talvihoidon tasokorotus teillä paikallaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.