Kirkko vuonna 2010

"Usko ei ole sen tietämistä, mitä huominen tuo tullessaan, vaan tietoa siitä, kuka tuo huomisen."

Tällä englanninkielestä vapaasti suomentamallani lauseella saan mahdollisuuden korkata Ajassa-palstan vuodelle 2010. Luin ajatuksen erään kristillisen lomakodin seinältä joulun alla Hongkongissa. Tuolla asenteella on hyvä aloittaa uusi vuosi.

Vuorotteluvapaan ansiosta sain loppuvuodesta etäisyyttä omaan työhön sekä mahdollisuuden syyskesän marjastuksen ja kalastuksen jälkeen oppia paljon uutta rintamamiestalon remontoinnissa kirvesmiehen hanslankarina.

Tauon jälkeen katselen nyt evankelisluterilaista kirkkoamme ehkä vähän eri näkökulmasta kuin ennen.

Ensin ikävät ja mieltä askarruttavat asiat.

Yleinen käsitys kirkon ja seurakuntien sisäänlämpiävyydestä on totta - erityisesti siinä mielessä, mikä kuva niistä välittyy ulospäin.

Iso yhteisö alkaa helposti pyöriä itsensä, sisäisten kysymystensä ympärillä. Tätä kehitystä vie eteenpäin se myllerrys, mikä tapahtuu kunnissa.

Suuruuden ekonomia, siis toimintayksikköjen kasvu toimii paremmin yhteiskunnan puolella. Seurakunnissa, joissa pitäisi pysähtyä ihmisten elämäntilanteiden äärelle kristinuskon ydinsanoman kanssa, se on enemmänkin uhka. Seurakuntayhtymistä tulee helposti jo kuluneen sanonnan mukaan hyytymiä, kun toiminnan yli ajaa byrokratian pyörittäminen.

Siinä myllyssä luottamushenkilöt turhautuvat helposti, työntekijät väsyvät ja vetäytyvät.

Julkisuudessa kirkko näkyy nykyisin parin asiakysymyksen ja johtonsa kautta.

Olen monen muun tavoin väsynyt naispappeudesta ja homoliitoista kiistelyyn. Tilannetta vaikeuttaa ennen kaikkea se, että Ruotsin kirkko on ajamassa yhteiskuntansa tavoin joka paikassa eteenpäin "sukupuolineutraalia" avioliittoa. Minusta se on kummallinen ajatus. Ei homo- tai lesboliitto ole mikään kristillinen avioliitto - joku muu liitto se voi yhteiskunnan vahvistamana ollakin. Jumalan luomistyö oli ja on aivan muuta.

Eikä tässä ole sanottu mitään, missä Hänen nimissään lyötäisiin tai leimattaisiin ketään. Kirkolla on ja pysyy oma identiteetti, josta maailman kristittyjen enemmistö on kirkkaasti eri mieltä kuin jotkut tahot lähinnä Skandinaviassa ja Pohjois-Amerikassa. Kristittyjen yhteiskunnallisen aktiivisuuden on oltava enemmän muuta kuin kysymys sukupuolesta.

Kirkkoa vaivaa monin tavoin pappisvallan pitkä perinne. Voisin hyvin luovuttaa pois kirkkoherran työstä muun muassa kirkkoneuvoston puheenjohtajuuden.

Oli ilonaihe, kun Porvoon uusi piispa ehdotti määräaikaisen piispuuden pohtimista. Niin piispan kuin kirkkoherrankin toimikaudet voitaisiin rajoittaa korkeintaan kahteen viisivuotiskauteen. Se loisi uutta ilmettä kansankirkkoon, kun samalla vaalit muutettaisiin nykyistä avoimemmiksi. Työilmapiiri paranisi monin paikoin ja muutakin muuttuisi.

Olen viime vuosina pitänyt piispojen, esipaimentemme, saarnoista. Nyt alkavana piispojen vaihtovuotena on syytä toivoa näin jatkuvan. Tiedän heidän viisaan esiintymisensä vaikuttaneen myös kirkosta eroamista vähentävästi. Näinhän on muutenkin viime vuonna tapahtunut edellisten lama-aikojen tavoin.

Kaikkein paras asia lähivuosille on kirkkomme yhteinen PYHÄ -painopiste vuosille 2010-12. Siihen meidän tulee nyt keskittyä.

Kirjoittaja on Rautalammille paluumuuttanut Hankasalmen kirkkoherra.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Aikuisen Isis-väen paluuta ei pidä edistää

Mayn ero ei riitä avaamaan brexit-umpisolmua

Hoblaa, huudahti Antti Rinne

Huawei-boikotti haastaa esineiden internetiä

Pohjanmaan ihmetauti

KYSin hieno tarina ansaitsee lujaa tukea jatkossa

Kirkon kohtalon kysymykset

Sivuutetut suivaantuivat

Oppilaille palautettava oikeus numeroarvioon

Tervetuloa kansainväliset talentit

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.