Kirkon kannattaisi koota rivejään repivässä ajassa

Seurakuntavaalien äänestysprosentin lasku oli evankelisluterilaiselle kirkolle sen verran ankea uutinen, että siitä olisi mieluiten oltu hiljaa. Kirkon viestinnän tiedotteessa 14,3 prosentin äänestysintoa kommentoitiin niin, että aktiivisuus on ollut pitkään samaa luokkaa, kymmenen ja kahdenkymmenen prosentin välillä. Ei saatu suoraan sanotuksi, että neljä vuotta sitten koko maassa yllettiin 15,5 prosenttiin eli laskua oli reilu prosenttiyksikkö.

Kirkko mieltää itsensä totuusyhteisöksi, ja tosiasioiden tunnustamisessa olisi jälleen viisauden alku. Koko kuva äänensä antaneista on vielä karumpi kuin pelkät prosentit tuovat julki, sillä kirkon jäsenmäärä on pienentynyt merkittävästi edellisvaaleista. Väen vähetessä on voitu toivoa, että jäljelle jäävät olisivat suhteessa aktiivisempia, mutta näin ei ole käynyt.

Kirkko on kuitenkin myös toivon yhteisö, eikä kaikki toivo ole mennyttä. Iloinen yllätys koettiin esimerkiksi Leppävirralla, missä äänestysinto parani yli prosenttiyksiköllä 21,6:een. Lukemaa hilasi ylöspäin 16–17-vuotiaiden lähes 30 prosentin aktiivisuus. Ennakkoäänestyksiä järjestettiin paikkakunnan lukiossa ja lisäksi keskustan kauppatalossa, missä väki normaalisti asioi. Jos ihmiset eivät tule vaaliuurnille, on uurnat tuotava ihmisten luo. Muidenkin seurakuntien kannattaa jatkossa omaksua vastaavia hyviä käytäntöjä.

Myönteisenä on pidettävä sitäkin, että lähes puolet koko maassa valituista luottamushenkilöistä on uusia. Kiinnostusta kirkon sisällä vaikuttamiseen riittää vielä. Jatkuvuus tuntuu turvatulta, vaikka jäsenistö vähitellen ikääntyy.

Vaalien käyminen poliittisin tunnuksin on kaksiteräinen miekka. Puolueittain kootut ehdokaslistat eivät näytä lisäävän innostusta.

Myös kirkon sanoman politisoituminen ja aktiivinen kannanotto päivänpoliittisiin kysymyksiin voi kääntyä itseään vastaan. Kansanedustaja Susanna Koski (kok.) kirjoittaa kolumnissaan (Maaseudun Tulevaisuus 14.11.) seurakuntavaalien painottumisesta ilmasto- ja ympäristökysymyksiin, metsäpolitiikkaan sekä muun muassa kasvisruokailuun. Koski summaa, että kirkon kannattaisi mieluummin keskittyä päivittämään itseään ydintehtäviensä kautta. Kansanedustaja osuu oikeaan. Kumartaessaan poliittisesti yhteen suuntaan kirkko kääntää helposti selkänsä toiselle puolelle jäsenistöstään, mikä on omiaan kiihdyttämään jäsenkatoa.

Kirkon näkyvyys mediassa heikkenee sitä mukaa, kun kristinuskon vastainen ilmapiiri voimistuu. Esimerkiksi käy Helsingin kirjamessujen linjaus, jossa ohjelmasta poistettiin piispat, Vuoden kristillisen kirjan palkitseminen sekä yleisesti hengellistä ainesta sisältävät kirjat (Kotimaa24 20.10.).

Kirkon olisi korkea aika ryhtyä kokoamaan rivejä ja korostamaan yhteenkuuluvuutta, sillä erot ovat ajassa esillä riittävästi. Sovinnollisuuden sanomasta puhuu myös hiljattain valittu arkkipiispa Tapio Luoma. Paljon on pelastettavissa, sillä kirkkoon kuuluu sentään 3,9 miljoonaa ihmistä, 71 prosenttia kansasta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hypotenuusaa pitkin Kouvolaan

Perussuomalaiset pitäisi fasismin mieluiten piilossa

Mysteeri nimeltä auton hankinta

Suomen kuuluu auttaa kaikkein hädänalaisimpia

Tärkeät talkoot kuuttien puolesta

Näkkileipägate ei ole Kuopion suurin ongelma

Yhdysvaltojen poliittinen järjestelmä taas testissä

Näkkileipägate ei ole Kuopion suurin ongelma

Sopua ja ymmärrystä appelsiinista

Tekojään kanssa möhlittiin monella tapaa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.