Kodinhoitajat heti takaisin perheitä auttamaan

Rautavaaralla viime sunnuntaina tapahtunut perhetragedia luo varjon ajatukseen pyhäinpäivän kirkkaudesta. Järkyttävä tapahtuma on nostanut esiin parin vuoden takaisen perhesurma-aallon ja herättänyt aiheellisesti keskustelua lapsiperheiden jaksamisesta.

On selvää, ettei epätoivoisiin tekoihin päätyminen selity pelkästään vanhempien uupumisella. Suurin osa ihmisistä tuntee joskus olevansa täysin lopussa. Melkein jokainen perhe kohtaa jossain vaiheessa myös sairautta, parisuhteen kriisejä tai taloudellisia vaikeuksia.

Väsyminen ei kuitenkaan ole sairautta, se on vain väsymistä. Väsymykseen auttaa mahdollisuus levätä.

Väsyneenäkin vanhemmat haluavat suojella lapsiaan viimeiseen saakka. Joskus kuitenkin käy niin, että jotain menee vikaan. Ongelmien kasautuessa ahdistus muuttuu toivottomuudeksi. Silloin on riski päätyä paniikkiratkaisuihin, joita ei normaalioloissa tekisi.

Suomessa lapsiperheiden tukemisesta ja kriisejä ennalta ehkäisevien toimien tärkeydestä on puhuttu vuosikaudet. Työryhmät istuvat ja selvityksiä kirjoitetaan, mutta vaikeuksissa olevien perheiden elämää selvitykset eivät helpota millään tavalla.

Lopputulos näkyy lastensuojelun alati paisuvissa tilastoissa ja järjettömissä kuluissa. Valitettavasti se näkyy myös siinä, että hyvää tarkoittava lastensuojelu-termi on saanut ikäviä sivumerkityksiä.

Osa vanhemmista kokee, että lastensuojelu tarkoittaa yhtä kuin lasten huostaanotto. Elleivät vanhemmat pärjää perheen huoltajina, viranomaiset käyvät hakemassa lapset pois.

Pelko huostaanotosta estää monia vanhempia hakemasta tukea silloin, kun omat voimat alkavat loppua. Lisäksi avun hakemista jarruttaa tieto siitä, että yleensä tarjolla on vain keskustelua asiantuntijoiden kanssa.

Uupumuksesta romahtamaisillaan oleva äiti ei tarvitse ensimmäiseksi keskustelua. Hän tarvitsee käytännöllisempää apua – kuten ihmisen, joka voisi katsoa vähän aikaa lapsia, pestä pyykit, siivota, ja laittaa ruokaa, niin että äiti saisi hetken huilata tai käydä yksin kaupassa.

Ennen oli tavallista, että kuntien palkkaamat kodinhoitajat saapuivat kriisitilanteissa tilapäiseksi avuksi perheen arkeen. Nyt avun saaminen on täysin sattumanvaraista. Tulevan hallituksen ensimmäinen tehtävä olisikin laittaa perheiden kotiapu kuntoon.

Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että me tavalliset ihmiset pysymme herkkinä toistemme tilanteelle, emmekä pelkää lähestymistä. Isät ja äidit tarvitsevat aikuisia ystäviä, sillä yksinäisyys on myrkkyä itsetunnolle, parisuhteelle ja vanhemmuudelle.

Vanhempien suhde on lasten henkinen koti. Se on paljon tärkeämpi kasvamisen kehikko kuin puunatut nurkat tai täydellinen ruokaympyrä.

Terve vanhemmuus hyväksyy myös epätäydellisyyden ja epäonnistumisen. Jos tiukilla ollessaan ei kykene katsomaan kauas tulevaisuuteen, riittää, että katsoo lähelle. Joskus riittää, että selviää vaikka tunnin kerrallaan.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Yritysten koko verojalanjälki on iso

Hyvä vihollinen

Ovien aukaisijoidenkin oltava varuillaan

Eläkeläisköyhyyttä voisi torjua lääkekorvauksilla

Kotkan lento ja putoaminen

Kunnat merihädässä

Vanhuspalveluissa on suo siellä ja vetelä täällä

Röyhkeä Trump haastaa johtamansa demokratian

Ystävänpäivän jälkeen

Potemisen kulissi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.