Kohinaa koheesiosta

Viidennen koheesioraportin keskeinen sisältö vuodettiin julkisuuteen noin kaksi viikkoa sitten. EU:n komissio julkistaa raporttinsa virallisesti 9. marraskuuta. Siinä arvioidaan toteutettua koheesio-, ja aluepolitiikkaa kaudella 2000-2006 sekä linjataan tulevaa, vuoden 2013 jälkeistä aluekehityspolitiikkaa.

Ensi vuonna komissiossa päätettävälle koheesio- ja rakennepolitiikalle luovat vaativan kehyksen Eurooppa 2020 -strategian kunnianhimoiset tavoitteet nopeasta kasvusta ja kehityksestä. Juuri nyt Eurooppa yskii edelleen talouslamassa ja nopean kasvun ennusmerkit ovat epävarmoja kaikkialla EU:ssa.

Onko meillä varaa olla välinpitämätön Brysselin raporteista?

On varaa, jos on varallisuutta. Sitä meillä ei ole - toistaiseksi Itä- ja Pohjois-Suomessa. Lisäksi Brysselissä päätettävät linjaukset vaikuttavat mitä konkreettisimmin seuraavien hallitustemme aluepolitiikkaan. Kiivain kansallinen vääntö varmuudella nähdään siinä, millä tavoin unionin uuden koheesiopolitiikan linjauksia kukin maakunta, kaupunki ja muut toimijat käyttävät "kohennuskeppinään" varmistaakseen rahaa, rahaa ja taas rahaa itselle, mutta ei muille.

Aluepolitiikan itävaltalaisen komissaarin Johannes Hahnin tahdon tulkitaan näkyvän vahvasti julkitulleissa johtopäätöksissä.

Kaupunkien aseman, niiden kasvun ja työllisyyttä laajoille alueille luovan vaikutuksen korostumisen aiempaan verrattuna nähdään ilmentävän edellistä. Erityisesti suurkaupungeille halutaan antaa aiempaa vahvempi vastuu suunniteltaessa ja toteutettaessa kaupunkistrategioita.

Kaupunkialueohjelmat ja niiden voimavarat tulee tunnistaa aiempaa paremmin tulevissa eri rahastojen ohjelmissa. Kaupunkeihin myös keskittyvät suurimmat sosiaalisten ja ympäristökysymysten haasteet, joiden ratkaisuja tahdotaan jatkossa voimallisemmin edistää.

Kaupunkipolitiikan korostaminen herättää varmuudella kaikki maamme kaupungit positiivisiin odotuksiin.

Brysselissä esillä olevissa kartoissa on kuitenkin edelleen se hämmästyttävä tosiasia, ettei Suomen kartalle aina piirretä ainoatakaan suurkaupunkia. Lähin on Tukholma, ja Tallinnakin nousee Helsingin ohi.

Sen sijaan kansallisessa politiikassa ja edunvalvonnassa suurkaupunkeja ja niiden eri koalitioita riittää. Neljä suurkaupunkia ovat juuri julkaisseet omat tavoitteensa seuraavan maamme hallituksen ohjelmaan sisällytettäviksi. Tässä joukossa ei ole sen enempää Kuopio kuin Jyväskyläkään. Ajatustakaan ei uhrata sille, että jokaisessa maakunnassa olisi vähintään yksi kehityksen veturikaupunki.

Kyynärpääpolitiikka näkee aina päivänvalon pöydissä, joissa arvellaan olevan rahaa ravintona. Toisaalta myös maamme kuusi tai kymmenen suurinta kaupunkia ovat esiintyneet jo vuosia yhdessä edistäen kansallista kaupunkipolitiikkaa.

Kaikissa tapauksissa Kuopion aktiivinen rooli kansallisena innovaatiokeskittymänä ja merkitys koko Pohjois-Savon kasvun veturina korostuvat varmasti entisestään vuonna 2013 alkavalla uudella ohjelmakaudella.

Makroalueet nousevat Paikallisuudesta kumpuava kehitystyö on myös arvo, jota EU:ssa korostetaan jatkossakin.

Sitä konkreettisempi ja suurempia poliittisia intohimoja sisältävä linjaus tulee olemaan uusien makroalueohjelmien käynnistyminen. Makroalueiden politiikan välttämättömyyden - kuten Alppien, Itämeren tai Tonavan alueiden ohjelmat - ovat tulleet esille komissaari Hahnin kaudella.

Makroalueeksi ei nimetä esimerkiksi maantieteellisesti läheisiä pohjoisia syrjäisiä, harvan asutuksen alueita Suomesta ja Ruotsista. Vielä ei tiedetä, millä tavoin makroalueet muuttavat rahoituksen kohdentumista ja perustettavia ohjelmia. Yhteiset haasteet ja mahdollisuudet usean maan kesken antavat kuitenkin aina lisää poliittista voimaa tavoitteiden saavuttamiselle.

Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisen sekä harvan asutuksen sekä heikon saavutettavuuden alueet ovat esittäneet yhteiset tavoitteensa komissiolle. Esitetyt tavoitteet ovat toistaiseksi heiveröisesti esillä koheesioraportin johtopäätöksissä. Edunvalvontaa on entisestään tiivistettävä, ja lopulliset ratkaisut tapahtuvat ministeritason neuvotteluissa paljolti jo nykyisen hallituksen aikana.

Uusia rahoitusvälineitä Koska ohjelmapolitiikassa vaaditaan jo nyt - ja jatkossa yhä voimallisemmin - keskittymistä muutamaan ydintavoitteeseen sekä vaikuttavuuden parantamiseen, se edellyttää myös uusien rahoitusvälineiden sallimista ja kehittämistä.

Arvioinnin kohteina ovat erityisesti suorien yritystukien ja epäsuorien tukien, lainoituksen ja avustusten suhde, riskirahoituksen lisääminen, verkostojen edistäminen sekä parhaiden käytäntöjen siirtäminen EU:n alueella. Niiden kehittämisessäkään meillä ei ole varaa eikä syytä jäädä sivustakatsojiksi.

Esitykset uusien rahoitusvälineiden sallimisesta ja ohjelmaesitykset kanavoituvat EU-tason asetuksiin aina jostakin ja jossakin alulle saatettuina. Nyt on meidän pohjoissavolaisten hetki ja vastuu tehdä esityksiä uusista, vaikuttavimmista ja entistä paremmin kilpailukykyämme tukevista välineistä niin tulevaan kansalliseen kuin EU:n alueiden kehittämispolitiikkaan sisältyen.

Kirjoittaja on Pohjois-Savon maakuntajohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

EU-puheenjohtajamaa ei ehdi tehdä mahdottomia

Asiakkaan pitää joustaa, kun tuotanto ei jousta

Uhan alla

Slovenia on pieni suuri maa

Unelma Kuopion Rivierasta etenee Itkonniemellä

Iskut kiirehtivät irtautumista fossiilisista polttoaineista

Uskon ja tieteiden maailmat

Jippii, muovia! – eli näin havaitsin kierrättämisessä piilevän maalaisjärjen

Martat ovat sivistäneet jo 120 vuotta

Sitran hallintoneuvosto visaisen valinnan edessä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.