Kohti tuntematonta

Vuosi Kiinassa jäi taakse. Mitä siitä jäi käteen?

Ulkomaalaisten perinteiset valituksenaiheet, kuten liikenneruuhkat, saasteet ja ruokaturvallisuus eivät ole niitä päällimmäisiä mielikuvia. Vaikka tiedostan, että keuhkoillani kestää kaksi vuotta toipua vuoden mittaisen Kiinassa oleskelun aiheuttamasta saastekertymästä, vuoden aikana kerrytetyt kokemukset säilyvät mielessä kauemmin kuin saasteet keuhkoissa.

Ymmärtääksemme maailmanpolitiikan nykyhetkeä ja tulevaisuutta, olisi tärkeää keskustella huomattavasti nykyistä enemmän Kiinan politiikasta.

Kiinalainen politiikka on vahvasti sidoksissa paitsi käytännöllisiin kysymyksiin esimerkiksi talouskasvusta, myös ”kiinalaistyyppisen sosialismin” perusperiaatteisiin, joita toistellaan jatkuvasti kaikissa virallisissa yhteyksissä. Mao Zedongin ja Deng Xiaopingin ajatukset ovat edelleen voimissaan ja mistä tahansa pekingiläisestä kirjakaupasta on mahdollista löytää hyllymetreittäin näiden herrojen teoksia.

Vaikka Kiinassa on olemassa jonkinlaista ruohonjuuritason demokratiaa ja jopa vaaleja esimerkiksi kyläyhteisöjen ja työyksiköiden sisällä, on kokonaiskuva maan poliittisesta järjestelmästä karu. Toisinajattelijoiden vainoamisesta ja internetin sensuroinnista saa lukea lehdistä, mutta oli silti hämmentävää kohdata nuorehko valtio-opin tutkija, joka kysyi, millaista on äänestää. Hän ei ollut eläessään äänestänyt mistään.

Kiinan hierarkkinen hallintojärjestelmä tekee maasta varsin vakaan. Kaikki Kiinan politiikan johtohahmot ovat nousseet asemiinsa toimittuaan vuosikymmeniä alemmissa poliittisissa viroissa. Epädemokraattisuudestaan huolimatta järjestelmä takaa sen, ettei valtaan nouse populistisia hahmoja, jotka yllättäen kääntäisivät Kiinan politiikan suuntaa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Kiinan kehitys olisi välttämättä tasaista ja rauhanomaista ikuisesti. Maa lisää jatkuvasti puolustusbudjettiaan ja nykyhallinnon koordinoima ”Kiinan unelma”-propagandakampanja korostaa voimakkaasti perinteitä ja vahvaa Kiinaa. Mitä tästä kaikesta seuraa? Se jää nähtäväksi.

Osittain pelottavienkin poliittisten näköalojen sijaan kiinalaisesta vuodestani jää päällimmäiseksi mieleen jotain aivan muuta. Ne 1,3 miljardia ihmistä, jotka tulevat muokkaamaan planeettamme tulevaisuutta enemmän kuin ehkä haluaisimmekaan. Monin tavoin hankala kieli, jonka kautta näihin 1,3 miljardiin yksilöön sai hitaasti mutta varmasti luotua jonkinlaisen yhteyden. Hiljaiset temppelit, sumuiset vuoret ja tuhansien vuosien taakse ulottuva historia. Kiireiset suurkaupungit, hehkuvat valomainokset ja kaikkialle tunkeva äänisaaste. Sitä kaikkea on Kiina.

Kannattaa mennä katsomaan. Aasian suurvalta kiitää kohti tuntematonta.

Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen Jyväskylän yliopiston jatko-opiskelija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

EU-armeijaa pidetään hähmäisenä federalistien unelmana – Sotilaallinen yhteistyö on kuin tilkkutäkin ompelemista

Koulureppujen tarina

Tuomio puhdistaa ilmaa Puolustusvoimissa

Sateenkaariväen sanomaa ei voi enää vaientaa

Keski-ikäänliukuja

Isoja riskejä Iranin jaUSA:n uhittelussa

Kuopion seutu avautuu ruokamatkailulle

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.