Kohtuullinen sopu

Suomen EU:lta saama rahoitus seuraavalle rakennerahastokaudelle 2014–2020 pienenee 414 miljoonalla eurolla päättyvään kauteen verrattuna. Kun kansallinen vastinrahoitus supistuu vastaavasti, EU:n tukemaan aluepolitiikkaan on käytettävissä noin miljardi euroa vähemmän kuin 2007–2013.

Maakuntien menetyksen kääntöpuolena valtiontaloudelle koituu sen sijaan huomattavat, noin 300 miljoonan euron säästöt. Tästä ainakin valtiovarainministeriö on tyytyväinen.

Unionin seitsenvuotista rahoituskehystä koskevissa neuvotteluissa Suomen hallitus piti tärkeimpänä tavoitteena maatalouden ja maaseudun kehittämisrahoituksen turvaamista. Siinä onnistuttiinkin kohtuullisesti mutta seurauksena oli, että suurimmat leikkaukset kohdistuivat aluepolitiikan rahoitukseen.

Rahoituksen vähentyessä on tietysti entistäkin tärkeämpää varojen kohdentaminen niin, että niillä aikaansaatava aluekehityksen vipuvaikutus myös Itä-Suomessa on mahdollisimman suuri.

Kansanedustaja Jouni Backmanin Itä- ja Pohjois-Suomi-työryhmän raporttikin lataa melkoisia odotuksia siihen, että ryhmän toimenpide-esityksiä saataisiin toteutettua EU-rahoilla.

Nämä rahat on tarkoitettu nimenomaan EU:n ja maiden sisäisten alueellisten kehityserojen tasaamiseen ja maakuntien omaehtoiseen kehittämistyöhön. Siksi myös päätösvalta niiden käytöstä pitää olla alueilla eli maakuntien yhteistyöryhmissä, joissa maakuntien liitoilla ja ely-keskuksilla on keskeinen rooli.

Kun maakuntajohtajat maanantaina tapaavat elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren, ilmassa voi olla aavistus historian siipien havinaa. Sekä töölöläinen ministeri että maakuntien edustajat voivat olla samaa mieltä siitä, että rakennerahastovarojen kotimaisesta jaosta on lihavan riidan sijasta saatu aikaan kohtuullinen sopu.

Se syntyi toukokuun 17. päivän ensitunteina maakuntajohtajien Venäjän matkan yhteydessä Pietarissa, kun Etelä- ja Länsi-Suomen sekä Pohjois- ja Itä-Suomen neuvottelijat löivät kättä päälle lämpimässä kevätillassa tehdyn Nevan risteilyn jälkeen.

Ratkaisuun yhtyivät myös kotimaasta käsin ely-keskusten ylijohtajat. Näin Kuopion Tahkolla huhtikuun alussa työ- ja elinkeinoministeriölle annettu lupaus siitä, että alueet itse pyrkivät keskenään löytämään ratkaisun vaikeaan rahanjakopulmaan, lunastettiin.

Ministeri Vapaavuori sekä työministeri Lauri Ihalainen ja TEM:n alueosaston virkamiesjohto pitivät myös sanansa. Maakunnissa syntynyt neuvottelutulos vietiin läpi sekä talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa että hallinnon ja aluekehityksen ministerivaliokunnassa.

Suomen aluepolitiikan tärkeät määrärahat ja pelisäännöt ovat nyt tiedossa seitsemäksi vuodeksi eteenpäin. Tällainen ennustettavuus on epäilemättä hyväksi, vaikka käytettävissä olevan rahan väheneminen kiistatta kirpaiseekin.

Vielä tarvitaan kumppanuussopimus komission kanssa. Sen suuntaviivat ovat kuitenkin jo tiedossa ja sisältyvät siihen ehdotukseen, jonka Suomi näinä päivinä lähettää komission alueosaston käsittelyyn.

Kun rahaa on vähemmän käytössä, pitää sen pyörittämiseen liittyvää hallintoa keventää, jotta varsinaiseen toimintaan, itse hankkeisiin jäisi enemmän rahaa. Tämä toteutuu, kun eri ministeriöiden niin sanottuja oman tuotannon hankkeita karsitaan.

Koska rakennerahasto-ohjelma on ennen muuta alueiden kehittämisen väline, ei olisi ollut hyväksyttävää, että ministeriöiden päätösvaltaan kuuluvat valtakunnalliset teemat olisivat vieneet supistuvasta potista leijonanosan. EU-varojahan ei ole tarkoitettu paikkaamaan kotimaisia budjettisäästöjä.

Siksi sovun kulmakivenä oli, että rakennerahastovarojen huomattava vähennys kohdistuu prosentuaalisesti (-26 %) yhtä suurena ohjelman alueelliseen, valtakunnalliseen ja Ahvenanmaan osioon.

Rahaa unionista tulee vuoteen 2020 mennessä kaikkiaan 1 323 100 000 euroa. Siitä rajat ylittäviin alueellisen yhteistyön ohjelmiin kuluu 141 000 000 euroa.

Kotimaisessa rahanjaossa otettiin huomioon Itä- ja Pohjois-Suomi sekä Etelä- ja Länsi-Suomi sekä ne kriteerit, joiden nojalla Suomi on rahoituksen EU:sta ansainnut että päättyvän kauden varojen jakauma Suomen eri alueiden kesken.

Kun harvan asutuksen erityistuki (30 euroa/asukas), joka on käytettävissä vain Itä- ja Pohjois-Suomessa, lasketaan mukaan, Itä- ja Pohjois-Suomi tienasi Suomen EU- kokonaissaannosta 912,5 milj. euroa (77,2 %) ja Etelä- ja Länsi-Suomen alue 268 milj. euroa (22,7 %).

Harvalla asutuksella on siis edelleen tärkein merkitys siinä kuinka paljon Suomi saa ”jäsenmaksupalautusta” unionilta aluepolitiikkaan, vaikka sen painoarvo neuvotteluissa vähenikin ja juuri tästä syystä rahoitukseen tuli yli neljänneksen leikkaus.

Pääosin juuri aluepolitiikan menetysten takia Suomen nettomaksu EU:lle kasvaakin noin 100 miljoonalla eurolla vuodessa.

Paras arvio päättyvän kauden toteutumasta on, että noin 37 % varoista kohdistuu Etelä- ja Länsi-Suomeen ja 62,6 % itään ja pohjoiseen sekä 0,4 % Ahvenanmaalle.

Neuvotteluissa ei pantu kirkkoa aivan ansainta- ja toteutumaperiaatteen puoliväliin eli keskelle kylää. Sovun hintana itä ja pohjoinen tulivat vauraampaa etelää ja länttä vastaan 48,7 milj. eurolla.

Ellei kädenojennusta olisi tehty, olisivat aluepolitiikan määrärahat lähes puolittuneet eteläisessä ja läntisessä Suomessa. Lienee poliittinen realiteetti, että sellainen ratkaisu tuskin olisi mennyt nykyisessä hallituksessa ja eduskunnassa läpi.

Prosenttiosuuksina lopputulos on, että Itä- ja Pohjois-Suomen käytettäväksi vajaan 1,2 miljardin EU-rahasta tulee 61,1 %, etelä ja länsi saavat 25,0 %, ministeriöt 13,5 % ja Ahvenanmaa 0,4 %.

Kun valtakunnallisetkin teemat toteutuvat alueilla ja niistä pääosa kohdistuu etelään ja länteen, voidaan perustellusti arvioida, että noin 65 % aluerahoista tulee Itä- ja Pohjois-Suomen hyväksi ja loput 35 % käytetään etelässä, lännessä ja Ahvenanmaalla.

Pidän syntynyttä sopua paitsi kohtuullisena näissä olosuhteissa myös poliittisesti parhaana mahdollisena.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Hallitus ei saa katsella kuntien ahdinkoa sivusta

Hutiloinnin hinta

Liian hyviä neuvoja

Turkki pelaa kyynistä peliä, jota heikko EU vain moittii

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.