Korttelisarjasta NHL:ään

Paavo Jauhiainen

Suomen taloudellinen kehitys on ollut koko itsenäisyyden ajan lähes uskomattoman hyvä. Maamme on noussut vajaan sadan vuoden aikana kehitysmaa-asteelta kansojen eturiviin.

Ostovoimakorjatulla bruttokansantuotteella (bkt) per henkilö mitattuna olimme vuonna 2011 kansakuntien joukossa 19. sijalla ( Lähde: IMF). Saman lähteen mukaan kyseessä oleva bkt per henkilö oli viime vuonna Suomessa 37 600 dollaria. Koko maapallon vastaava luku vvuonna 2011 oli 11600 dollaria ja EU-maidenkin ”vain” 32800 dollaria.

Kun tarkastellaan kehitystä 30 vuoden aikajaksoissa, on tilastoista laskettavissa toisen maailmansodan jälkeisen vaiheen olleen hyvinvoinnin kasvun satoisuudelta selkeästi paras. Siis sodankäynyt ja sotien aikana eri tehtävissä ollut sukupolvi, miehet ja naiset, ovat jälleenrakentaneet Suomea lähes maailmanennätystahtia.

Reaalinen taloudellinen kehityksemme on kasvanut kolmenkymmenen vuoden jaksoissa siten, että bkt 1,9-kertaistui vuodesta 1860 vuoteen 1890. Vuodesta 1890 vuoteen 1920 bkt 1,8-kertaistui. Itsenäisyyden ensimmäinen kolmenkymmenen vuoden jakso, vuodesta 1920 vuoteen 1950, bkt 2,9-kertaistui, mutta vuodesta 1950 vuoteen 1980 bkt peräti 3,6-kertaistui.

Tuon jälkeen kasvu on tasaantunut. Vuoden 2010 bkt oli 1,5-kertainen vuoteen 1980 verrattuna.

Hyvää tai huonoa ei ole olemassa ehdottomina suureina. Hyvää ja huonoa on vain suhteessa johonkin toiseen. Kirjoituksen sanomaan liittyen olkoon se suhde toiseen teollistumisen ja kolonialismin ansioista aikoinaan rikastunut Iso-Britannia.

Ymmärtääksemme paremmin sodan jälkeisen kehityksen, se käy näppärästi numeroilla leikiten. Jos Suomen suhteellinen bkt-taso per henkilö olisi jäänyt vuoden 1950 tasolle suhteessa Iso-Britanniaan, meidän asukaskohtainen bruttokansantuotteemme olisi ollut viime vuonna 17200 euroa.

Mitkä seikat selittävät maamme jälleenrakennuksen ihmeen?

Uusiutuvia luonnon varoja eli maata ja metsää maassamme on noin seitsemän hehtaaria jokaista asukasta kohden (maapallon vastaava kaksi hehtaaria). Uusiutuvat vesivaramme ovat noin kolme kertaa suuremmat kuin maapallolla keskimäärin.

Snellmanilaista perintöä on se, että kansakuntamme on kautta vuosikymmenten pitänyt tärkeänä kansakunnan sivistämistä. Kirkko teki hyvää työtä vielä 1800-luvulla ja sen jälkeenkin, mutta yleisen oppivelvollisuuden voimaantulon jälkeen koulutustasomme on noussut, jälleen kenties maailmanennätysvauhtia.

Todettakoon, että maailmanlaajuisestikin sijoitumme 25–64-vuotiaiden koulutustasossa peräti pistesijoille. Koulutuspanos suhteutettuna bkt:een on Suomessa yksi korkeimmista. Tämä panos on tuottanut hyvän hedelmän. Suomalaiset koululaiset ovat menestyneet poikkeuksetta todella hyvin kansainvälisissä ”koululaismaaotteluissa”.

Maamme historian selviytymistarina selittyy myös pienen maan joustavuudella. Yritteliäisyyteen kuuluu kyky mukautua nopeasti muuttuneisiin olosuhteisiin.

Todella suuria haasteita ovat olleet itsenäistymiseemme liittyvät koettelemukset, talvi- ja jatkosodan ihme, maailman parhaiten hoidettu siirtolaisongelman ratkaisu.

Lähes 400 000 karjalaista saatiin evakuoiduksi ja sijoitetuksi kansakuntaamme luovaksi voimavaraksi ilman kapinan kapinaa. Edelleen selviytymistarinoihin kuuluu sotakorvauksien hoitaminen, teollistuminen, uuden teknologian oppiminen, talouden kansainvälistyminen ja niin edelleen.

Nuo kaikki kertovat, että kansakunnallamme on ollut siunaus saada muutokset ajoissa aistivia ja aistimuksensa käytännön toiminnaksi aikaansaavia poliittisia ja talouselämän johtajia sekä uutteraa kansaa toteuttamaan kaiken.

Opin tuottama koulukasvatus ja sen mukanaan tuoma kaikkinainen kulttuuriperimä ovat juurruttaneet kansaamme vahvan oikeudenmukaisuuden periaatteen. Ymmärrämme ihmisten erilaisuuden lahjana, arvostamme erilaisuutta, olemme varsin suvaitsevaisia ja kannamme lähimmäisistämme huolta.

Sisäämme on rakennettu työn arvostus; filosofia, jonka mukaan teemme työmme syvän velvollisuudentunteen sanelemasta pakosta. Kansakuntamme moraali on kansainvälisten vertailujen mukaan ollut hyvin korkea. Nämä kaikki ovat niitä rakennuspalikoita, jotka ovat luoneet kyvyn jälleenrakennuksen ihmeelle.

Lienee selvää, että jos Suomen kohtalot olisi ratkaistu talvisodan kynnyksellä liituraitapukuisten konsulttien nelikenttäanalyyttisin (uhka, mahdollisuus, heikkous, vahvuus) fläppitauluharjoituksin, konsulttien lopputulos olisi ollut ”antautukaa”.

Suomen kansa ja sen päättäjät eivät tienneet näistä Harvardin koulukunnan neuvonantajista mitään. Valtioneuvosto ja eduskunta tunsivat kansan sydämen äänen. Se ääni oli kodin ja isänmaan turvaamisen ääni. Se ääni tunsi, että kansamme päällä on oleva siunaus. Sen siunauksen sadosta saamme tänään nauttia. Suomi on kaikkine puutteineenkin miljardien kadehtima maa. Siitä kunnia sankareille, niin sodassa kuin jälleenrakentamisen parissa.

On paradoksaalista, että sodat ovat olleet siemen moneen hyvään ja kauniiseen. Kärsimykset ovat olleet hiiva uuden uutimen saamiseen. Kärsimykset muuttuvat historian saatossa sankaruudeksi, uhreista on tullut hyvinvointimme kivijalan marttyyreja.

Kirjoittaja on siilinjärveläinen pankkimies ja sotainvalidien Pohjois-Savon piirin puheenjohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.