Kotityön arvon huomaa, kun se jää tekemättä

Jos jokainen suomalainen kotitalous olisi teettänyt vuonna 2009 ulkopuolisella kaikki ne kotityöt, jotka ahkeroi nyt omin päin, bruttokansantuote olisi ollut 70,1 miljardia suurempi eli 242,4 miljardia euroa.

Luvut on laskenut Kuluttajatutkimuskeskus, joka on huomannut, miten kodeissa tehtävä palkaton työ oman hyvinvoinnin edistämiseksi jää suurelta osin kansantalouden tilinpidon ja bruttokansantuotteen ulkopuolelle.

Kotityön 82,6 miljardin euron arvosta kansantalouden tilinpitoon sisältyi 12,5 miljardia euroa, josta suurin osa oli ”omistusasuntojen tuottamia laskennallisia asuntopalveluja”, mutta siitä jäivät pois aterioiden ja välipalojen valmistamiset, vaatetus- ja hoivapalvelut sekä toisten kotitalouksien auttaminen ja vapaaehtoistyö.

Laskelmat ovat mielenkiintoisia. Esimerkiksi pikkulapsiperheissä lastenhoito nosti kotityön arvon 4600 euroon kuukaudessa: summasta oli jo vähennetty julkisen sektorin maksamat kotihoidontuet ja vanhempainrahat.

Kotitöistä puhuminen kotitaloustuotantona voi kuulostaa kovin keinotekoiselta, mutta kyse on todella tuotannosta, vaikka palveluja tuotetaankin periaatteessa vain omalle kotitaloudelle. Toimintaperiaate on sama kuin liike-elämässä: työ yhdistyy pääomaan ja syntyy markkinahyödykkeitä: pullaa paistetaan sähköuunissa ja kohta perheellä on kahvileipää. Markkinahinta jää piiloon, koska pullat tuotetaan ja syödään samassa yksikössä.

On tärkeää huomata, että kaikki kotityö on arvokasta.

Usein käy kuitenkin niin, että kotityön arvon huomaa vasta sitten, kun se jää tekemättä.

Jos sairastuu, eikä kykene esimerkiksi siivoamaan, ulkopuoliseen apuun turvautuminen tulee helposti hyvin kalliiksi, vaikka ottaisi kotitalousvähennyksenkin huomioon.

Toisaalta jos vaikkapa silittäminen on vastenmielistä, itseään voi tsempata toimeen ajattelemalla tekevänsä arvokasta työtä, vaikka se ei näykään kansantalouden tilinpidossa.

Erityisen arvokasta kotitaloustuotantoa on lasten hoitaminen. Lasten hoito ja kasvatus ovat arvokkaita asioita jo sinänsä, mutta niiden onnistumisen yhteiskunnallista merkitystä ei voi edes rahalla mitata. Epäonnistumisen merkitystä sen sijaan voi: ensimmäiset syrjäytymisen siemenet kylvetään jo varhaislapsuudessa.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on avannut päättäjienkin silmiä sille tosiasialle, että lastenhoito on oikeasti tyyristä puuhaa, kun sitä siirtää yhteiskunnan kontolle. Hoidon lisäksi tulee oheiskustannuksia päiväkotien rakentamisista ruokapalvelujen järjestämiseen.

Kuluttajatutkimuksen kolmannen kerran tekemä tutkimus paljastaa yhteiskunnallisten muutosten syvävirtauksia.

Yksin asuvien talouksien määrän kasvu selittää kotityön vähenemistä ja toisaalta ruuanvalmistuksen lisääntyminen alle 45-vuotiaiden keskuudessa kielii kulttuurimuutoksesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.