Koulut alkavat, varo!

Syksy saa. Aina edellistä tiukempi. Tehonavettaluokkakoko vie taas kuukaudessa voimat opettajilta, oppilailta ja vanhemmilta. Vuoden päästä meiltä viedään yksi keskeinen koulu pois, on opeteltava vielä ahtaammalle.

Ja pidemmälle matkalle. Kahdellekin bussille.

Varo suojatietä, ei se ole suoja. Katso ensin vasempaan, sitten oikeaan ja vielä kerran vasempaan; jos puolen kilometrin päässä näkyy auto, astu taakse kaksi metriä ja odota kunnioittavasti, niin kuin kaikki muutkin ympärilläsi. Vain kaltaiseni 190-senttinen hujoppi voi astua liikennevirran sekaan saaden sen pysähtymään. Älä yritä olla määrätietoinen, ei kannata tässä yhteiskunnassa. Seuraa joukkoa. Tätä on uusi vuosituhat.

Koti alkaa syksyllä käydä koulua. Kohta ne lapset, jotka eivät käyneet lentäen ulkomailla kertovat kotona, että meidänkin pitää. Uudet vaatteet ja puhelinmallit alkavat herättää kateutta. Paine kasvaa luksushankintoja kohtaan, sillä edellisvuoden laite ja käytetyt vaatteet saattavat altistaa koulukiusaamiselle. Talvella Thaimaahan. Kaikki muutkin käyvät.

Varo tauteja, pese kädet, älä kaiva nenää. Syöt koulussa lounasta aamulla. Opettaja ei kohta syö, koska ruokailuun osallistumista ei katsota opetus- ja kasvatustehtäväksi. Kuka kasvattaa, kun ei vanhemmat? Opettaja ei ole kasvattaja, kodin pitää se tehdä (opettaja opettaa aineita hirveällä kiireellä). Mutta koti ei uskalla olla määrätietoinen, ettei vain tulisi eroavaisuuksia. Ei voi sanoa, että meillä ei tehdä niin.

Joko osaat mopollasi keulia, kysyy hyvä isä ehkä, jos viitsii. Koska tulitte kotiin? Lehdessä sanottiin, että olette aina aamuneljään ajelemassa.

Oletko Facebookissa, tuossa kaikkien aikojen Naamatussa? Mitä, valehtelit siis ikäsi, kun eivät alle kolmetoistavuotiaat pääse? Voiko siellä valehdella iän? Joo kun kaikki kaveritkin tekee niin, joohan, kaikki meidän luokalla on! Te ette ikinä ymmärrä mitään! No hyvä on, mutta ole varovainen…

Lukuvuoden synttärikierto alkaa; ole onnellinen, jos lapsellasi on juhlapäivä kesällä. Montako poikaa/tyttöä kutsuit? Kaksitoista. Montako niitä teidän luokalla on? Neljätoista. No kutsut nyt ne kaksi vielä! Ääääh, emmä halua. Tai niin, saanhan mä enemmän paketteja.

Muistakaa sitten, ei täytekakkua, sitä ei syö enää kukaan. Paljon karkkia. Vieraat kysyvät mitä he saavat mukaan kotiinsa, kaikilla synttäreillähän jokainen saa lahjan (mistä pirusta tämä on alkanut?). Mitä ohjelmaa?

Voisiko vanhempainillassa sopia kilpavarustelusta pääsemiseksi jotain? Voisiko vanhempainillassa käydä?

Onneksi on toivoa, vaikka näyttää, ettei olisi. Vaikka kovin pitää varoa, opastaa ja auttaa - luullen, ettei kukaan kuuntele.

Toivoa on, jos ottaa vähän isommankin lapsensa syliinsä ja tuntee halatessaan hänen sydämensä sykkeen.

Kirjoittaja on kuopiolainen kapellimestari.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.