Kuin veljet keskenään

Kieli on korkein luovuuden työväline, mutta myös salakavala sekaannuksen ja virheen lähde. Kokenut pappi ja taitava poliitikko osaa hyödyntää kielen monimerkityksisyyttä voitokseen. Saarna ja poliittinen puhe osoittautuu suostuttelevaksi viestinnäksi. Se vahvistaa, harvemmin muokkaa, saati muuttaa kuulijan maailmankuvaa. Sanoilla ei ole absoluuttista merkitystä; sanat ovat poliittisia ja uskonnollisia tekoja. Niiden merkitys riippuu puhetilanteesta.

Kieli on vallan väline käyttövoimanaan ihannoitu menneisyys, paha nykyaika ja onnellinen tulevaisuus. Papit ja poliitikot esittävät tiedollisia väitteitä ja tuottavat niille perusteluja.

Kristitty uskoo ruumiin nousevan kuolleista. Kommunisti taas, että eletään kapitalismista sosialismiin siirtymisen aikaa. Usko aktivoidaan epäilyn kautta tai sitä hyväksyvästi maalaillen. Äänestäjän ja seurakuntalaisen usko on sokeaa luottamusta omaan asiaan ja odotusta sen täyttymisestä.

Pappien ja poliitikkojen taikasana on "totuus". "Arvoisa edustaja, myöntäkää vihdoinkin totuus". "Minä olen tie, totuus ja elämä". Usko totuuden omistamiseen koetaan, se ei perustu tietoon. Totuus on poliittisessa ja uskonnollisessa puheessa epämääräinen, mutta se tehoaa ylivertaisen arvomerkityksensä vuoksi. Totuus on jotakin, mikä ei ole kokijalle valhetta. "Edustaja, nyt te valehtelette".

Totuudeksi koettua ei voi todistaa valheeksi, koska se kuuluu uskomusten arvomaailmaan.

Suostuttelua Suomalainen poliittisen ja uskonnollinen puhe kysyy, vetoaa ystävyyteen, perustelee, käy kauppaa, ehdottaa vastapalvelusta, uhkaa ja käyttää väkivaltaa sanankäytön sumeudella. Suostuttelija pyrkii herättämään vastaanottajassa myönteisiä tunteita.

Poliitikko ja saarnaaja tehostavat sanottavaansa monin yhteisin tavoin. He kertovat ihailtavia tai varottavia tapausesimerkkejä valottamaan ajatuksiaan. Kielikuvia ja vertauksia kuulee käytettävän joko ajatuksia sumentamaan tai selventämään: "Te olette maan suola."

Toisto on pappien, poliitikkojen ja mainostajien tapa takoa jokin keskeinen asia kuulijan tajuntaan toistamalla tiettyä sanaa, lausetta tai lauserakennetta. Toistolla puhuja paitsi painottaa keskeistä asiaa myös herättää tunteita.

Hallittu retorinen toisto ei ole jankuttamista, vaan kaunopuheisuutta. Jos saarnaaja aloittaa kymmenen peräkkäistä lausetta sanalla Jeesus, kristinuskon tärkein sanakin alkaa kuulostaa vastenmieliseltä. Jos kokoomuksen kansanedustaja tekee saman sanalla velkaantuminen, puolueen uskottavuus alkaa olla vaakalaudalla, kutsutaanhan kokoomusta rahapuolueeksi.

Retorinen kysymys kuuluu suostutteluun. Siihen ei tarvitse vastata, sillä se itse on vastaus. "Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?" "Miten me voisimme uskoa, mitä ministeri äsken yritti sanoa?".

Retorisen kysymyksen yksi muunnelma on retorinen huudahdus. Television kyselytunnilla kansanedustaja levittelee käsiään huudahtaen edellisen puhujan jälkeen: "Voi taivas!" Pappi huudahtaa saarnassaan: "Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään!"

Vastakohdat esiin Vastakohta-asettelu on suostuttelun kenties terävin puhetta havainnollistava ja tehostava keino, perustuuhan se inhimillisen ajattelun luokituksiin. Emme tiedä surusta, ellemme tuntisi iloa.

Pappi käyttää Jeesuksen lausumista retorisista vastakohta-asetteluista tunnetuinta eli kolmannen käskyn tulkintaa: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten."

Perhepoliittisissa puheissa ilmaus on saanut uuden sovelluksen: "Aikuiset ovat lapsia varten eivätkä lapset aikuisia varten." Taivaan ja helvetin oppositio on muuttunut nykysaarnassa taivaan ja pahan maailman vastakohdaksi. Politiikassa toinen puolue tai vastustettu asia edustaa kielteisyyttä ja pahuutta.

Yksinkertainen vastakkainasettelun muoto on negaatio, jolloin ensin sanotaan, miten asia ei ole ja vasta sitten miten se on: "Energiaverouudistus ei koske vain rikkaita ja suurituloisia, vaan koko kansaa." "Kristus ei sanonut 'jos te paastoatte', vaan 'kun te paastoatte'."

Mustavalkoinen maailma on vastakohta-asettelun voima, mutta myös vaara. Suostuttelupuheen ylimielisyys tai jopa väärän todistuksen antaminen kilpistyy puhujaan itseensä. Enemmän kuin tunnettua on, että pappi tai poliitikko pönkittää omaa ajatteluaan tai oman puolueensa tekoja haukkumalla muita. Liioitteleva vastakohta-asettelu kääntyy helposti itseään vastaan: mitä aggressiivisemmin puhuja tuomitsee toisen, sitä herkemmin tämä alkaa saada muilta myötätuntoa.

Yllätysaloitus Tunnettu lause tai sitaatti on yksi iskevä ja yllättävä tapa aloittaa suostuttelupuhe. "Iltarusko kuivahattu aamurusko märkähattu", aloitti pappi saarnansa. Iskulauseistaan puhuja, jopa koko puolue tai seurakunta voi jäädä historiaan.

"Kyllä kansa tietää", "rosvot ja rötösherrat" oli värikkään Veikko Vennamon ja hänen perustamansa SMP:n tunniste. Timo Soini ja perussuomalaiset on tuttu iskulauseesta: "Me olemme pienen ihmisen asialla."

Nokia-Mission guru Markku Koivisto suggeroi: "Ota vastaan parantumisen ihme ja tiedosta sairauden ja kärsimisen mysteeri!" Helluntailainen mediatähti Niilo Yli-Vainio pani itsensä likoon riemusta hyppien: "Ala iloitsemaan Herrasta Jeesuksesta!"

Hyvällä saarnaajalla ja poliittisella puhujalla onkin persoonallista rohkeutta, eläytymiskykyä ja tilannetajua. Papin hengen palo tai vähäeleisyys näkyy messussa. Poliitikkojen retoriset kyvyt punnitaan seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston etnologian emeritaprofessori, Turun yliopiston uskontotieteen ja Tampereen yliopiston kansanperinteen ja viestinnän antropologian dosentti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.