Kulttuuri-imperialismista

Sofi Oksanen nosti muutama päivä sitten Helsingin Sanomien kolumnissaan esiin kiinnostavan tapauksen Puhdistus-romaaninsa markkinointitapahtumasta Lontoosta.

Häneltä oli kysytty, miksei hän siirtyisi jatkossa kirjoittamaan teoksiaan suoraan englanniksi. Vaivalloiselta käännöstyöltä vältyttäisiin ja heti ilmestyessään teokset saavuttaisivat suuremman lukijakunnan.

Kaikki siis voittaisivat.

Tietysti suomalaiselle kirjailijalle moinen ajatus on aivan absurdi. Kirjailija työskentelee nimenomaan kielellä, eikä mikään muu toimi kirjailijan työkaluna yhtä hyvin kuin hänen oma äidinkielensä.

Suurin osa suomalaisista kykenee ilmaisemaan ajatuksensa ja tuntemuksensa vivahteikkaasti vain yhdellä kielellä. Ja eikö näin kuulu ollakin?

Mitä moinen kysymys sitten kertoo muun maailman suhtautumisesta suomalaisiin ja suomen kieleen? Toisaaltahan meidän täytyisi tietysti olla imarreltuja: me suomalaiset osaamme englantia niin sujuvasti, että voisimme jatkossa tuottaa kirjallisuutemmekin tällä kielellä. Olemme siis kosmopoliittia ja kielitaitoista kansaa.

Toisaalta jo kysymyksenasettelussa haiskahtaa englanninkielisen kulttuurin ylivalta koko maailmassa. Jos suomalainen kirjailija ei kirjoita suomeksi, kuka sitten kirjoittaisi? Eikö ole ensiarvoisen tärkeää, että jokainen kansakunta pyrkii tuottamaan kirjallisuutta ja muuta kulttuuria nimenomaan omalla kielellään ja omaa yhteiskuntaansa lähellä olevista aiheista? Vain näin kukin yksittäinen kulttuuri voi uudistua ja saada äänensä kuuluviin.

Suomeksi käännetään kiitettävän paljon kirjoja monista muistakin kielistä kuin englannista. Esimerkiksi Iso-Britanniassa tarjolla olevan käännöskirjallisuuden määrä on suppeampi. Suomalaisten maailmankuvalla on siis kaikki edellytykset kehittyä laaja-alaisemmaksi kuin keskivertobriteillä.

Kuitenkin television ja elokuvien puolella englanninkielinen kulttuuri jyrää tehokkaasti kaikki muut alleen. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki reality-ohjelmat ja saippuasarjat ostetaan angloamerikkalaisen kulttuurin piiristä.

Toki kyse on maailmanlaajuisesta trendistä: CSI ja Täydelliset naiset ovat hittejä joka puolella maailmaa. Miksei näiden lisäksi voisi tarjota myös vaihtoehtoja? Riskien otto televisionkin puolella kannattaa, sen osoitti esimerkiksi Serranon perhe -sarjan vuosikausia jatkunut suursuosio

Suomalaisina EU-kansalaisina olisi suorastaan yleissivistävää tietää, millaisena maailma näyttäytyy ei-englanninkielisessä maailmassa.

Angloamerikkalainen kulttuuri on meille jo liiankin tuttua: osaamme hoilata Lady Gagan uusimman hitin kertosäkeen ulkomuistista ja Ridgen ja Taylorin avulla olemme oppineet kaiken olennaisen amerikkalaisesta avioliittoinstituutiosta.

Nyt onkin muutoksen aika. Enemmän itäeurooppalaista poppia radioaalloille, enemmän afrikkalaisia elokuvia teattereihin ja enemmän latinalaisamerikkalaisia saippuasarjoja tv-kanaville, kiitos!

Maailma avautuu mukavasti kotisohvalta käsin ja samalla voimme olla aidosti ylpeitä omasta hienosta kulttuuristamme, jota myös Sofi Oksanen osaltaan edustaa.

Kirjoittaja on kuopiolainen opiskelija.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Koska on aikaa kypsyä?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.