Kulttuuri ja kehonkulttuuri

Joulun jälkeen naistenlehdet pullistelevat hyvää tarkoittavia laihdutus-, ruokavalio- ja jumppaohjeita. Pimeä syksy on saanut syömään enemmän kuin tarvitsisi, eikä joulun ajan herkut ole tilannetta tietenkään helpottaneet. Muutoinkaan pimeä ja märkä keli ei ole ollut omiaan kannustamaan liikkumiseen ainakaan ulkosalla.

On hyvä, että terveydestä ja sen merkityksestä puhutaan paljon. Toivottavasti puhe muuttuu myös teoiksi.

On valitettavaa, että terveyden vaaliminen menee aina välillä yli. Viime vuosisadan alkupuoli oli hyvä esimerkki terveysihannoinnista, joka sai sotien myötä negatiivisen vivahteen. Vuosikymmenen puolenvälin "kulttuurivallankumous", joka nosti kulttuurin keskiöön radikalismin, puolestaan vähätteli kehonkulttuurin merkitystä.

Meillä on tapana mieltää hengenkulttuuri ja kehonkulttuuri toisilleen vastakkaisiksi ilmiöiksi.

Onko tähän minkäänlaisia tosiasiallisia perusteita? Kuitenkin haaveilevat kaunosielut mielletään enemmän hengen ihmisiksi ja ikiliikkujat taas urheilullisiksi toimijoiksi. Tämä on kuitenkin turha jako. Kaunosielu voisi tarpoa itsensä hikeen vaikka metsäpolulla tai rauhaton samoilija hiljentyä hetkeksi kuuntelemaan musiikkia tai syventyä katselemaan taideteosta.

Kulttuurimme alussa ei tunnettu tällaista erottelua. Antiikin olympialaisissa kisattiin sekä taiteissa että urheilussa. Myös oman aikamme olympialaisiin kuului aina Lontoon kisoihin saakka myös taide.

Urheilussa voiton tavoittelu on nostanut esille lieveilmiöitä. On dopingia ja vedonlyöntivilppiä sekä muuta epäurheilijamaista esiintymistä.

Mutta ei kulttuurikaan selviä aina puhtain paperein. Koskaan ei saisi unohtua, kenelle taidetta tehdään. Ilman yleisöä ei taide pärjää. Taiteen ei toki tarvitse olla aina suuria yleisömääriä tavoittelevaa sen enempää kuin urheilunkaan massoja kerääviä tapahtumia.

Urheilullinen asenne on hyvä liikuttaja. Liiallinen mukavuudenhalu ja turvallisuudentavoittelu saattavat johtaa siihen, että liikunta jää liian vähälle.

Liikunta on parhaillaan mukavaa yhdessäoloa ja leikkiä koulupäivän piristykseksi. Koulumatkan voi hyvin, ainakin taajamassa, kulkea jalkaisin tai pyöräillen. Kohonnut kunto näkyy jaksamisena, mikä vaikuttaa positiivisesti myös oppimiseen.

Lapsille on paljon hyviä liikuntamahdollisuuksia ja urheiluseurojen järjestämää toimintaa. Nuoruudessa monille tulee vaihe, jolloin urheilu jää jopa kokonaan pois.

Tällöin hyötyliikunta nousee uudelleen arvoon: kaupungilla tyttöporukassa shoppailu voi hyvinkin olla myös fyysisesti kehittävää, kunhan ei sorruta liikaa kahviloiden houkutuksiin.

Mutta erityisesti yhdessä liikkuminen ja tanssi eri muodoissaan voi korvata aikaisemman urheiluharrastuksen.

Kuopio tunnetaan vanhastaan tanssin kaupunkina. Tanssissa yhdistyykin mukavasti sekä liikunta että taide, usein eri taiteen lajit. Tanssi on myös siitä hyvä, että se ei katso ikää.

Suurena yhteiskunnallisena haasteena on nostettu esille väestön ikääntyminen. Miten yhteiskuntamme kestää ikääntyvän väestön vanhuuden myötä tulevat terveyskulut? Voimme itse vaikuttaa tähänkin asiaan.

Ikääntymisen ongelmia on yksinäisyys, jota kunnon paritanssit lievittävät kummasti. Kun seniori liikkuu aktiivisesti taideharrastusten parissa, käy tanssimassa ja ulkoilemassa sekä välillä kaverin kanssa lihasvoimaa harjoittamassa kuntosalilla, saa siitä ihmeen paljon voimaa arkeen.

Mielen pysyessä virkeänä myös kotona asuminen helpottuu.

Kirjoittaja on Kuopion kulttuurijohtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Välttämättömyydestä tulee hyve

Puolueen etu ennen kaikkea

Kotimaista ruokaa pääsiäisen juhlapöytään

Hammaslääkärikoulutus muistuttaa yhteistyöstä

Mikä ei muutu

Kolmannen asteen ratkaisu

Automatkoista halutaan entistä turvallisempia

Kokemus korvaa määrän Savon EU-ehdokkaissa

Vaaleissa hävinnytkin on ihminen

Nyt vihaa poistamaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.