Kun kohtuuskaan ei riitä

Kohtuus. Ihana sana. Kohtuullinen elämä, elää kohtuullisesti - siinä korostuu jotakin perimmäistä. Elämä kirkastuu, kun siitä riisutaan turha kulutus. Oikeasti tärkeät asiat alkavat taas saada ääriviivat, kun arjesta tekee vaatimattomamman ja selkeämmän. Hyveellinen elämä myös tuntuu hyvältä.

Oman elämänsä kohtuullistaminen voikin olla hyvä valinta itse kunkin arkeen.

Koko yhteiskunnan toimintaa ajatellen ei kuitenkaan riitä, että osa ihmisistä valitsee kohtuullisen elämän. Onkin alettu puhua kasvun purkamisesta, joka kyseenalaistaa talouskasvun itsestäänselvyyden.

Kohtuullistaminen on yksittäisen ihmisen valintoja, kasvun purku taasen on poliittinen hanke, jossa yhteiskunnan toimintalogiikka muutetaan sellaiseksi, että se ohjaa pois nykyisestä ylikulutuksesta.

Tehtävä on varsin vaikea, sillä nykyisen yhteiskunnan toiminta perustuu tulevaisuuden kasvuodotuksiin. Myös hyvinvointi ja sen palvelut on rakennettu tämän varaan. Niinpä lähes kaikki kasvun purkuun tähtäävät kouriintuntuvat ehdotukset kömmähtävät nurin, niistä tulee nykyisen toimintalogiikan sisällä mahdottomia.

Kasvun purku onkin vaikea yhtään laajempana toteuttaa ilman, että vapauttaa mielikuvituksensa ja irrottautuu totutusta.

Ainakin itseorganisoimisen asteen on tuntuvasti noustava, jos purkutoimiin ryhdytään: on luotava omaehtoisia työstä palkitsemisen ja vaihdannan keinoja. Monet palvelut, hyvinvointipalvelutkin, voidaan kuitenkin järjestää monenlaisten pienempien ryhmien toimesta.

Tämä ei tarkoita, että jokaisen työn rasittaman ihmisen tai vanhemman pitäisi ryhtyä nollasta itse järjestämään vaikkapa päivähoitorinkiä, vaan tuohon järjestämistehtävään voivat valikoitua siihen haluavat ihmiset.

Kun tuo päivähoitorinki on järjestetty se jatkaa toimintaansa niin kauan kuin se on tarpeellinen ja muuttaa tarvittaessa muotoaan, eli ihan alusta ei jokaisen uuden vanhemman tarvitse joka kerta lähetä liikkeelle.

Nuo pienemmät "ringit" voivat sitten halutessaan toimia vaikkapa alueellisena verkostona vaihtaakseen kokemuksia ja ideoita, ja kehittääkseen toimintaansa. Tämä voi kuulostaa utopistiselta, mutta tosiasiassa tällaista toimintaa on jo Suomessakin paljon. Osallistujien kokemukset ovat yleensä hyvin myönteisiä.

Tietyllä tavalla talouskasvupakko onkin harhaa. Emme me olekaan lopulta niin riippuvaisia talouden jatkuvasta kasvusta, vaan miltei kaiken voi järjestää toisinkin.

Sitä paitsi onnellisuustutkimusten mukaan näyttää selvältä, että tietyn - melko alhaisen - tulotason jälkeen vaurastuminen ja siitä seuraava kuluttaminen ei enää tee ihmisiä lainkaan aiempaa onnellisemmiksi.

Kirjoittaja on kohtuullisen siilinjärveläinen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Liikennepolitiikassa hallituskriisin ainekset

Äänestysikärajan laskua voisi kokeilla

Mistä voin luopua

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.