Kun mikään ei riitä

Viime viikolla julkistettiin kansallinen suostrategia. Sen mukaan soiden suojelua lisätään Suomessa entisestään. Turvetuotantoa ei lopeteta, mutta se ohjataan soille, jotka on jo ojitettu. Koskemattomassa tilassa olevat suot säilyvät sellaisenaan. Niitä niittää Itä-Suomessakin, vaikka kuinka paljon.

Mietintö oli yksimielinen yhtä eriävää mielipidettä lukuun ottamatta. Yleisradion aamutelevision raportointi nosti uutiskärjeksi tuon Suomen Luonnonsuojeluliiton poikkeavan näkemyksen, jonka mukaan turpeen käyttö pitäisi kokonaan lopettaa. Työryhmän muiden jäsenten yksimielinen mielipide, siis varsinainen työn lopputulos, jäi vähemmälle huomiolle.

Suostrategian uutisointi osoitti jälleen kerran, kuinka tehokas valtamedioidemme toimittajakunnan sisällä vaikuttava ns. ympäristötoimittajien verkosto on. Usein se toimii kuin käskystä, yhden enterin painalluksella, ympäristöjärjestöjen asialla.

Vastaava ilmiö oli voimissaan 1970-luvulla, tosin ilman sähköpostin tuomaa tehokkuuslisää. Tuolloin verkoston muodosti SKP:n vähemmistön johtama Toimittajaliitto, jolla oli lukuisia jäseniä sekä Helsingin Sanomien että Yleisradion toimituksissa.

Silloin ajettavia "hyviä asioita" olivat maailmanrauha, neuvostoystävyys ja työväen vallankumous kotimaassa. Nyt väri on vaihtunut punaisesta vihreään. Hyviä ovat a priori ympäristöaktiivit, pahoja teollisuus ja muut elinkeinoharjoittajat sekä maaseudun asukkaat.

Kuin silloin ennen Yksin eriävän mielipiteensä kanssa jäänyt Luonnonsuojeluliitto ilmoitti kantelevansa Suomen soiden kohtelusta Euroopan komissiolle. Järjestö on turvautunut samaan konstiin jo useasti ennenkin. Se hakee ulkopuolista vetoapua omien kotimaassa vähemmistöön jääneiden kantojensa läpiajamiseksi EU:n avulla.

Tämäkin menettely on kovin tuttu Suomen historiasta. Aiemmin kanneltiin Tukholmaan, Pietariin, Berliiniin tai Moskovaan. Nyt käytössä on Brysselin kortti. Se onkin tehokkaampi kuin konsanaan ns. Moskovan kortti.

EU-jäsenyyden myötä direktiivien ylivaltaa ei voi kiistää. Mutta aivan liian usein me itse luovumme terveen järjen käytöstä ja omien etujemme puolustamisesta, ja alamme jo ennakolta myötäilemään oletettuja "pääkonttorin" viestejä.

Jos ja kun tästä nöyristelevästä alamaisasenteesta alkaa muodostua virkamieskuntamme keskuudessa yhä useammin maan tapa, on syytä huolestua. Brysselin pelko kun ei läheskään aina ole viisauden alku.

Äärilinja äänessä On surullista, että aitona luonnossuojelujärjestönä perustettu ja sellaisena myös paljon hyvää aikaan saanut Suomen Luonnonsuojeluliitto, on nykyään yhä enemmän poliittissävyinen järjestö, jossa kompromissihaluttomat ääriasenteet ovat niskan päällä.

Järjestö nauttii huomattavaa valtionapua ja lisäksi sitä rahoittavat monet valtionyhtiöt ja suuryhtiöt. Ne uskovat saavansa imagohyötyjä maksaessaan kymmenyksiä järjestölle, joka toistuvasti tekee kanteluja Suomen valtion haastamiseksi EU-tuomioistuimeen ja pyrki viime vuonna estämään muun muassa hallituksen esittämän energiapaketin toteutumisen.

Puuenergian tuntuva lisäys, johon olemme sitoutuneet, ei ikävä kyllä voi toteutua, jos kokonaan luovumme turpeen käytöstä. Se on välttämätön lisäpolttoaine hakkeen ja risujen ohessa, jotta ne saadaan palamaan kunnolla. Tuontikivihiili on toinen vaihtoehto, mutta se ei työllistä kotimaassa.

Turve ei ole ongelmaton, ja sen nostossa pitää olla tarkat pelisäännöt, jotta valumilla ei pilata vesistöjä. Hyvällä suunnittelulla ja parhaalla tekniikalla tähän päästäänkin, kuten useat käytännön kokemukset osoittavat. Siksi turpeen käytön kokonaan kieltämiseen ei pidä mennä, enkä usko, että EU sitä edes vaatii.

Saimaan takavarikko Luonnonsuojeluliitto on jo kolmatta vuotta kampanjoinut kalastuksen kieltämiseksi Saimaalla. Tässäkin asiassa avunpyyntö lähetettiin Brysseliin. Sieltä saapuikin järjestön tilaama nootti Suomelle viime toukokuussa.

Suomi on käyttänyt lähes 55 miljoonaa euroa Saimaan rantojen lunastamiseen suojelutarkoituksiin. Enemmän kuin 2100 kilometriä rantaviivaa on täydellisessä rakennuskiellossa ja muutkin rannat suurelta osin kaavoitettuja. Jo viime keväänä yli kolmasosa järven pinta-alasta, 1 650 neliökilometriä, oli kalastusrajoitusten piirissä.

Viime vuosituhannen puolella saimaannorppa rauhoitettiin metsästykseltä, ylisuuret talviaikaiset juoksutukset Vuoksessa lopetettiin ja myös ympäristömyrkyistä, kuten elohopeasta, päästiin eroon. Reilun sadan hylkeen kanta onkin toimien ansiosta lähes kolminkertaistunut 1980-luvun alusta.

Silti komissio luonnonsuojeluliiton kanteluun viitaten syytti Suomea suojelun laiminlyönnistä! Hallitus ja Saimaan alueen maakunnat osoittivat syytökset perusteettomiksi, mutta ympäristöpääosasto jatkaa Suomen painostamista täältä tulevien pyyntöjen siivittämänä.

Tavoitteena on saada ministeri Sirkka-Liisa Anttila valmistelemaan ja valtioneuvosto antamaan asetus, jolla takavarikoitaisiin kalavedet, aluksi määräajaksi, vesialueiden omistajilta. Itä-Suomen vihreiden Itävi-vaalilehdessä puoluehallituksen joensuulainen jäsen Krista Mikkonen kertoo, että se olisi ensi askel, jota sitten seuraisi "kalastuksen totaalikielto" myös kesä-elokuuksi Saimaalle.

Vapaaehtoinen suojelu kattaa tänä keväänä jo lähes 1 800 neliökilometriä Saimaan pinta-alasta. Erinomaisen talven kinosten sisällä juuri syntymässä olevat kaikki kuutit saavat uiskennella ensimmäiset elinkuukautensa vesillä, joilla ei ole niille vaarallisia pyydyksiä.

Tämä on saatu aikaan alueen ihmisten omilla päätöksillä. Mutta se ei riitä luonnonsuojeluliitolle, eikä sen poliittisille taustavoimille. Vain totaalinen kalastuskielto ja vesien takavarikointi valtiolle riittäisi.

Voi tätä dogmaattisen ekofundamentalismin määrää! Eikö enää mistään löydy suhteellisuudentajunsa säilyttäneitä luonnonsuojelijoita tai edes järkivihreitä?

Asuntoministerin viimeaikaisia mielipiteitä ja illanistujaisuutisointia seuratessa joutuu kysymään, löytyykö niitä enää kokoomuksestakaan.

Kirjoittaja on Etelä-Savon maakuntajohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Keski-ikäänliukuja

Isoja riskejä Iranin jaUSA:n uhittelussa

Kuopion seutu avautuu ruokamatkailulle

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.