Kun tieto ei kelpaa

Maassamme on jo yli puolentoistasadan vuoden ajan toistuvasti sekä juhlapuheissa että käytännön toimissa vedottu snellmanilaiseen tapaan toimia; J.V. Snellmanin keskeinen sanoma oli, että pienen kansakunnan menestys perustuu koulutukseen ja sivistykseen.

Tähän ajatukseen nojaa myös koulu- ja yliopistolaitoksemme kehittyminen. Snellmanilainen ajattelu on ratkaisevasti vaikuttanut myös Suomen menestykseen koululaisten osaamista mittaavissa Pisa-tutkimuksissa.

Viimeaikaiset julkiset sanomalehtien ja niiden yleisön osastojen mielipiteet, television ajankohtais- ja viihdeohjelmat, sosiaalinen media ja jopa eduskuntakeskustelu sekä poliitikkojen julkiset ulostulot omine ajatuksineen ovat vahvoja signaaleja siitä, ettei korkeimpaan koulutukseen ja tutkimukseen perustuva asiantuntijuus ehkä olekaan enää siinä kurssissa kuin aikaisemmin.

Eniten pöllytystä on saanut Pekka Himanen, joka valmistelee tulevaisuuden selontekoaan istuvalle hallitukselle. Tähän liittyvä Sininen kirja on jo kaikkien saatavilla verkossa.

Himanen joutui tarkkaan syyniin ainakin kolmesta eri syystä, selontekonsa kalleudesta, siitä, ettei hanketta ollut tieteellisesti arvioitu tai kilpailutettu ja siitä, että hänen asiantuntijuutensa kyseenalaistettiin.

Himanen väitteli poikkeuksellisen nuorena filosofian tohtoriksi., Hän on kirjoittanut pääasiassa kirjoja, mutta niiden siteeraukset ovat jääneet kohtalaisen pieniksi. Mutta Google Scholar tunnistaa kyllä hänet ja siteerauksiakin löytyy.

Toki filosofia, yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet poikkeavat siteerausperinteessä ns. kovista tieteistä, kuten luonnontieteistä ja biolääketieteestä, joissa siteerausluvut voivat nousta aivan eri sfääreihin kuin ihmistieteissä. Himasen ja hänen työryhmänsä kohdalla on paikallaan odottaa raportin lopputulosta. Onneksi Himasella on vahva kansainvälinen ryhmä tukenaan.

Tulevan ennustaminen on aina poikkeuksellisen vaikeaa. Monet yllättävät tapahtumat voivat hyvin nopeasti vaikuttaa niin kansakunnan kuin koko ihmiskunnan tulevaisuuteen. Näitä ovat esimerkiksi luonnon katastrofit, pandemiat tai maailman talouden odottamattomat muutokset ja romahdukset sekä sodat. Uutta on se, että sosiaalinen mediakin liikuttaa ihmismieliä ja massoja.

Eräs globaaleista ratkaisemattomista ydinkysymyksistä on ihmisen aiheuttama ilmaston muutos. Kuunnellaanko huippuasiantuntijoita lainkaan sillä vakavuudella kuin pitäisi?

Tällä hetkellä toteutettava politiikka kävelee asiantuntijanäkemysten ylitse. Suomessa toki ollaan aktiivisia, mutta vaikutusmahdollisuudet ovat vähäisiä isojen maitten rinnalla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, joka on johtava saastuttaja, ilmaston muutoksen kieltäjiä tai nihiloijia löytyy runsaasti. Motiivit ilmastonmuutoksen vähättelyyn vaihtelevat, eikä äänestäjiä haluta vaivata vaikeilla asioilla.

Uusi piirre tiede- ja innovaatiopolitiikassa, myös Suomessa, on poliittisen ohjauksen lisääntyminen. Se alkaa ohjata tutkimukseen suunnattuja rahavirtoja, joita samanaikaisesti leikataan.

Suunnitelmissa on siirtää Valtion tutkimuslaitoksilta budjettirahoitusta valtioneuvoston käyttöön strategiseksi rahoitukseksi. Kyse on kymmenistä miljoonista euroista. Suunniteltu Valtion tutkimuslaitoksien, esimerkiksi THL:n ja TTL:n rahoituksen leikkaus, huonontaa mahdollisuuksia tehdä pitkäkestoista, uutta tietoa tuottavaa tutkimusta ja toiminnan ja osaamisen kehittämistä, ja voi vaarantaa tutkimuslaitoksien viranomaistehtäviä.

Onko valtioneuvostossa strategiselle rahoitukselle perusteltua käyttöä? Suunnitellun rahoituksen käyttöä tulisi myös tarkoin arvioida, ohjata ja valvoa. Emme kaipaa 1970-luvun vahvalla poliittisella ohjauksella toteutettuja tutkimushankkeita, joiden kritiikki oli musertavaa.

Viime viikkoina julkiseen keskusteluun on noussut taas kerran vaihtoehtoiset hoitomuodot. Tällä kertaa asialla ovat olleet eräät kansanedustajat.

Elämme monikulttuurisessa yhteiskunnassa, jossa tärkeää on sananvapaus. Jokainen voi myös ilmaista mielipiteensä ja uskomuksensa vapaasti, kunhan ei loukkaa toista ja noudattaa lakia. Parantamiseen on ammoisista ajoista alkaen liittynyt mystiikkaa ja magiaa ja erilaisia uskomuksia.

Pää tulee pitää kylmänä, kun vaihtoehtoisia hoitoja ollaan ehdottamassa tutkimukseen perustuvan lääketieteellisen diagnoosinteon ja hoidon rinnalle. Moderni lääketiede nojaa tieteelliseen ajatteluun, tutkittuun tietoon ja vankkaan kokemuspohjaan, joka kertyy pikku hiljaa, ja tieteen uudistumiseen.

Eräs esimerkki ajattelumaailmojen eroista oli TV1:n suosittu A-talk-ohjelma 18.4. Siinä rokotusten huippuasiantuntijat oli istutettu samaan pöytään homeopatiaan perehtyneen lääkärin kanssa vatvomaan yksittäistä ja sinänsä todella surullista potilastapausta.

Tutkijat toivat kärsivällisesti julki kaiken sen tiedon, mitä pneumokokkibakteerirokotuksista tiedetään sadan miljoonan rokotetun antaman tiedon ja satunnaistettujen tutkimuksien pohjalta. Miten yksittäisen toisinajattelijan uskomukset tai perustelemattomat käsitykset voidaan ylipäänsä rinnastaa asiantuntijoiden esittämään tutkittuun tietoon?

A-talk-ohjelmaa tuotetaan verovaroin. Kenen asiaa se ajaa, jos ohjelmaa katsoneet epävarmat vanhemmat alkavat välttää pikkulastensa rokottamista. Maailmalla, muun muassa Britanniassa, on jo raportoitu satoja tuhkarokkotapauksia kouluikäisillä, kun pikkulasten rokotusten kattavuus on alentunut turhaan lietsotun pelon ja ymmärtämättömyyden vuoksi.

Kirjoittaja on professori Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampukselta.