Kuninkaista keisareihin

Maailmanlaajuisesti harrastettua jalkapalloa sanotaan kuningaspeliksi. Pelaajakin voi saada arvonimen kuningas, Jari Litmanen. Tai keisari, Franz Beckenbauer. Jürgen Klinsmannia saksalaiset ovat pitäneet jalkapallojumalanaan. Tämän päivän sankareita ovat Zlatan Ibrahimovic ja Lionel Messi.

Brasiliassa Peleä pyydettiin aikoinaan virallisesti presidenttiehdokkaaksi. Muuallakin häntä palvottiin. Sotatilassa olleet Biafra ja Nigeria solmivat aselevon nähdäkseen Pelen pelaavan. Jalkapallosta elämää suurempana asiana muistetaan takavuosilta MM-karsinnan aiheuttama oikea sota El Salvadorin ja Hondurasin välillä. Viidessä päivässä sai surmansa 2000 sotilasta.

Michel Platinin mukaan Ranskassa jalkapallo on osa elämää, mutta Italiassa elämä on osa jalkapalloa. Jalkapallo on tapa elää, sanoo George Best. Monien vastaavien ajatelmien joukossa hienoimmaksi nousee nuoruudessaan maalivahtina pelanneen Nobel-kirjailija Albert Camusin syvältä luotaava sentenssi: ”Kaiken, minkä tiedän moraalista, olen oppinut jalkapallokentiltä”.

Kuningaspelin suhde kulttuuriin, tai päinvastoin, näkyy meillä vaikkapa siinä, että Lahden kirjailijapäivien ja Mikkelin musiikkijuhlien päätapahtumaksi on muodostunut perinteinen jalkapallo-ottelu. Kuvataiteilija Nanna Sudelle taas futis on jalkataidepalloa.

Musiikkiinkin löytyy yhteyksiä. Kakkosdivariin yltäneen kuopiolaisen Soccer Club Zulimanien imagoon on sen perustamisesta lähtien kuulunut afrikkalaiseen rytmiikkaan pohjautuva rhythm and blues eli rock and roll. Seuran rekisteröinnin jälkeen sen ensimmäinen valmentaja ja muutenkin yksi keulahahmoista oli Sakari Kuosmanen.

Jos mennään musiikin suhteen merta edemmäs kalaan, niin hollantilaisfanien mielestä dixie-jazz ja jalkapallo ovat melkein sama asia. Ja Brasiliaa suorastaan työntää eteenpäin katsomosta kuuluva samban maaginen pum-pum-pum… Epämusiikkina muistetaan Etelä-Afrikan MM-kisoista sittemmin kiellettyjen wuwuzuela- torvien hornamainen soitanto.

Meillä poliitikot nykyään mielellään tunnustautuvat kuningaspelin ystäviksi. Timo Soini kantaa Millwallin sinistä kaulaliinaa ja Paavo Lipposella on keltainen: ”Minä olen KuPSin mies”.

Paavo Arhinmäki tiedetään Chelsea-faniksi. Sauli Niinistö oli ennen tasavallan presidentiksi valintaansa Suomen Palloliiton puheenjohtaja. Olli Rehn rentoutuu ja kuntoilee pelaamalla jalkapalloa.

Taustaa olisi, mutta ristiriidassa edellä olevan kanssa on se, että Veikkausliigan katsojamäärät ovat romahtaneet. Outo maku loppukaudelta jäi suuhun, kun mestaruuskin jotenkin pääsi lässähtämään ennen aikojaan. Sitten oli vielä ”kahden pallon peli” Valkeakoskella ja cupin loppuottelu, jonka pilasi oikean urheiluhengen vastaisesti sääntökirjan pilkkua viilannut erotuomari.

Maajoukkueenkaan tilanne ei oikein herätä enää luottamusta. Tähänastisten näyttöjen perusteella toiveajattelua on seuraavien EM-kisojen lopputurnauspaikka, vaikka rima on ”laskettu” 16:sta joukkueesta 24:ään.

Otsaryppyisellä retoriikalla ei pitkälle pötkitä. Joulukuusen ennenaikainen variseminen on pantu jo merkille, samoin kuin orastava sulkasato huuhkajaparvessa.

”Joukkue ei ole vielä valmis”, selittelee päävalmentaja. Siis mihin? Kolmenko vuoden päähän vai kahdeksan? Joukkueen pitää olla aina valmis jokaiseen otteluun, myös Israelin ja Valko-Venäjän kohtaamiseen helmi–maaliskuussa. Pelaajat vaihtuvat, vastustajat vaihtuvat, tulevaisuus on arvaamaton. Pelailuista ”lilliputtimaita” vastaan ei voi vetää johtopäätöksiä vuosien päähän.

Sanotaan, että tyvestä puuhun noustaan. Onhan mahdollista, että Mika-Matti Paatelainen kuitenkin ”mixuttelee” maajoukkueen jollekin arvokkaammalle tasolle kuin pelkkä EM-karsintasarja.

Lopputurnaus olisi jo loistava, puhumattakaan vuodelle 2020 asetetun tavoitteen saavuttamisesta eli kymmenen parhaan joukkoon Euroopassa. Ei kukaan odota meidän olosuhteissamme Paatelaisesta uutta Vicente del Bosquea tai Giovanni Trapattonia.

Taloudellisista resursseista on kysymys Esa Pekosen ja KuPSin kohdalla. Oman kylän poikien avuksi voidaan ostaa vain sellaisia ”ukkoja”, joihin rahat riittävät. Siksi mahdottomia ei pidä vaatia. Ensi kaudelle asetettavan tavoitteen tulee olla realistinen. Tässä suhteessa SPL:n puheenjohtajavaalissa kunnioitettavan kannatuksen saaneella Ari Lahdella on varmasti jalat maassa muutenkin, muulloinkin ja muuallakin kuin Aulis Rytkösen kadulla.

Löytyisiköhän jalkapallon ystävien lievään melankoliaan ja pettymykseen selitystä ja ilahdutusta ihan ennen arvaamattomalta taholta, nimittäin pelivälineen psykomotoriikasta. Arvostettu kuningaspelin tuntija, kirjailija Jukka Pakkanen osaa suhtautua futisdiggarin fantasioissaan palloon kuin elolliseen olentoon:

”Pallolla on sielu ja muisti. Se tuntee ja ajattelee. Olennaisimmin se eroaa ihmisestä siinä, että sen tarkoitus on tulla potkituksi. Sitä on kohdeltava ja käsiteltävä hyvin. Jos kosketus on puhdas, pallo tuntee iloa. Tarvittaessa se palkitsee pelaajan korjaamalla lentorataa. Huonosta kosketuksesta pallo harmistuu.”

Se loukkaantuu siitä, että tekniikkaa ei ole tarpeeksi harjoiteltu ja saattaa ryhtyä kiukuttelemaan. Rangaistukseksi se voi muuttaa suuntaa. Jos kosketus ei ole pehmeä, se tulee surulliseksi ja tuntee sääliä. Joskus se hakeutuu pelaajalle, jonka kosketuksesta se nauttii.”

”Pallo kuulee pelin huudot ja katsomon riemun ja raivon. Pallo on reilu ja oikeudentuntoinen. Molemmat joukkueet ovat toistensa vastustajia. Pallo ei erottele pelaajia. Se arvostaa maalivahdin hyvää torjuntaa kummassa päässä kenttää tahansa.”

Kirjoittaja on KPT-taustainen jalkapallon ystävä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Unelma, joka ei toteudu

Hoitojonoja puretaansoten ohituskaistalla

Jalkapallon EM-kisahuuma yltyy kotikatsomossa

Maakunnat toimivat tehokkaasti

Käy Auschwitzissa, niin voidaan puhua vihapuheen kriminalisoinnista

EU-jäsenyyden edut päihittävät edelleen haitat

Itsenäisyys-hankkeen karu jälkinäytös

Loukkaantumisen aika

Luokkakokous – "Yhtä nopeasti kuin joukko katosi pihalta ruusuineen olivat nämä ihmiset nyt palautettavissa tähän epätodelliseen kuplaan"

Ydinvoima tulee vihreiden eteen ehkä kahdestikin

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.