Kunnon vaaliteemat

Tuskin kukaan löi ennen eduskuntavaaleja vetoa sen puolesta, että kokoomus ja vasemmistoliitto istuisivat samassa hallituksessa. Kovin suurta lämpöä ei ollut aistittavissa myöskään kokoomuksen ja sosialidemokraattien suhteissa.

Ennen vaaleja kaikki oli pedattu sen varalta, että vanha hallituspohja olisi jatkanut. Vain pääministerin nimi, Katainen vai Kiviniemi, oli auki. Kolme päivää ennen vaaleja Yleisradion tentin yhteydessä julkaistu mittaus antoi uskoa, että näin käykin.

Mutta jytky muutti kaiken. Suomalaisen vaalijärjestelmän erikoisuus on siinä, että parhaiten perussuomalaisten suurvoiton kykenivät hyödyntämään eniten, eli kolmasosan paikoistaan menettäneet vihreät.

Eikä sosialidemokraattienkaan tarvitse mutristaa suutaan. Puoluehajaannuksen jälkeisen ajan huonoimmalla vaalituloksella puolue sai vahvat salkut ja eduskunnan puhemiehen paikan. Puoluevaltuustossa riemuittiin syystäkin, että myös hallitusohjelma vastaa pitkälle puolueen tavoitteita.

Punavihreä ohjelma Siniväriä hallitusohjelmasta saakin hakea suurennuslasilla. Pääministerin paikan saadakseen kokoomus joutui nielemään muiden kynnyskysymykset. Omina saavutuksinaan se joutuu viittamaan joihinkin torjuntavoittoihin.

Silti hallituksen nimittäminen Kataisen vasemmisto- tai sosialistihallitukseksi menee poliittisen retoriikan puolelle. Samoin puhe hippien ja juppien koalitiosta, vaikka siitäkin - lähinnä ulkoministeriön ministerigalleriasta - löytyy viitteitä.

Hallitusohjelma on varsin punavihreä. Se ei ole yllätys, sillä hallituksessa vasemmistolla ja vihreillä on äänin 10-9 enemmistö, ja Säätytalolla molemmilla oli taktisesti loistava neuvotteluasetelma.

Koskaan ei maan historiassa ole saatu näin suurta valtaa toisten, tässä tapauksessa perussuomalaisten kustannuksella. Politiikkaa ei siis suotta kutsuta mahdollisuuksien taiteeksi.

Kolme isoa linjausta Ohjelma on hyvien aikomusten ja pyrkimysten kokoelma, jonka useimmin käytetyt verbit ovat "selvitetään" ja "arvioidaan". Kuka tekee ja mitä käytännössä, jää monessa kohtaa epäselväksi.

Kieli on niin koukeroista ja kryptistä, ettei siitä ota aina selvää ammattilainenkaan.

Mutta olisi väärin sanoa, ettei ohjelmassa ole punaista lankaa. Kolme suurta linjaa sieltä löytyy.

Ensimmäinen niistä, joka käytännössä ratkaisi hallituspohjan, on usko siihen, että Euroopan unioni on kaikin puolin siunaukseksi Suomelle. Hallitus haluaa olla mukana kaikissa unionin keskeisissä hankkeissa ja kehittää sitä syvenevän integraation tiellä.

Toinen ohjelman läpileikkaava ajatus on ilmastonmuutos, joka määrää pitkälti hallituksen elinkeino-, energia- liikenne- ja maankäyttöpolitiikan sisällön. Polttoaineverojen korotus ja lupaus selvittää "taloudelliset ohjauskeinot yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi" ovat tästä yhtenä osoituksena.

Kolmas linjaus koskee kuntaremonttia eli "vahvan peruskunnan" mallia, joka tarkoittaa valtionosuuksien vähentämisellä vauhditettua kuntaliitosaaltoa. Samassa rytäkässä on tarkoitus tehdä tarpeettomiksi monet kuntayhtymät.

Näiden kolmen suuren asian merkeissä hallitus seisoo tai kaatuu.

Maakunnat katveessa Edellinen hallitus kehitti maakuntapohjaista aluehallintoa ja halusi jopa lisätä kansanvaltaista päätöksentekoa alueilla.

Nyt laiva kääntyy 180 astetta, sillä "metropolialuetta" lukuun ottamatta ohjelma ei juurikaan maakuntia tai alueita tunnista. Painopiste on kaupunkiseutujen kehittämisessä, joiden kanssa valtio ryhtyy entistä enemmän asioimaan ohi maakuntien.

Toivoa herättävä poikkeus on ohjelmaan sisältyvä lupaus laatia Itä- ja Pohjois-Suomelle oma kehittämisohjelma. Jos se päästäisiin tekemään maakuntien vetovastuulla, ei paperi jäisi pelkäksi sanahelinäksi.

Hävinneiden hyytelö voi hyvinkin kestää pöydällä neljä vuotta. Sen nuoret johtajat edustavat sellaista kaupunkilaisnuorison kulttuurista ja jopa aatteellista yhteenkuuluvuutta, maailmanparantamisen eetosta, että yhteiselo voi onnistua.

Perussuomalaisten pelko ja heihin yhteisesti kohdistuva halveksunta liimaa myös koalitiota yhteen. Iso merkitys on silläkin, että etelän valtamediasta löytyy aika lailla tulitukea, sillä yhteiskunnallisesti valveutuneissa toimituksissa vihreä on ollut valttia jo vuosikausia.

Asioista vaiettiin Eduskuntavaaleissa ei paljoa pukahdettu niistä asioista, jotka hallitusohjelmaan ilmestyivät. Presidentin- ja kunnallisvaaleissa ei saisi tapahtua samoin.

Presidentinvaalien iso kysymys on mitä EU:n velkakriisin myötä kiihtyvä liittovaltiokehitys tarkoittaa Suomelle. Onko se toivottava kehityssuunta vai ei? Lisätäänkö vai vähennetäänkö silloin Suomessa keskitettyä vallankäyttöä entisestään vai annetaanko alueille suurempi merkitys?

Kunnallisvaaleissa on syytä äänestää siitä uudesta kuntakartasta, jonka hallitus on luvannut piirtää vuoden loppuun mennessä.

Liittovaltio- ja kuntaliitosvaaleissa todella puhuttaisiin oikeista asioista. Se olisi omiaan kohottamaan kansanvallan arvostusta, jota Säätytalon salattu päätöksenteko kolhi.

Kirjoittaja on Etelä-Savon maakuntajohtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.