Kuolee, ei kuole, kuolee...

Poliisiauto. Ministeriauto. Suomalainen.

Sellaisena Saab piirtyi pienen pojan mieleen 1970-luvulla. Varakkaampi sukulaisperhe vaihtoi tiuhaan uuteen 99-malliin, meillä oli sentään yksi käytetty vaaleanvihreä ysikuutonen. Parjattu ja rakastettu puikula, muotojensa takia muun muassa peräpuikoksi haukuttu.

Kumiset turvapuskurit olivat lapsesta vaikuttava näky, ja turvallisuudestahan ruotsalaismerkki tunnetaan vieläkin. Alan harrastajat osaavat luetella pitkän liudan Saabin erikoisuuksia, saabismeja.

Saabeja valmistettiin Uudessakaupungissa pitkään, 1969-2003, ja Ruotsiin moni suomalainen muutti niitä värkkäämään jo paljon aiemmin, joten tunneside on vahva.

Siksi ei olekaan ihme, että moni sellainenkin meikäläinen, joka ei ole koskaan Saabia omistanut, suree merkin kurjaa jamaa.

Yhtiö teki voitollisen tuloksen viimeksi kymmenen vuotta sitten, ja varsinkin kolme kulunutta vuotta ovat olleet umpisurkeita.

Tunteet Trollhättanin-tehtaalla ovat kulkeneet vuoristorataa, kun yritys on kärvistellyt yrityssaneerauksessa, toivonut lisäaikaa, etsinyt ostajaa, iloinnut sen löytymisestä ja pian perään pettynyt "varman" kaupan peruuntumisesta.

Automerkin kuolemakin uutisoitiin jo selvänä asiana joulukuussa 2009, kun amerikkalaiset perääntyivät yrityskaupasta.

Yhdysvaltain hallitus ei tuolloin antanut General Motorsille (GM) lupaa myyntiin hollantilaiselle Spyker Carsille tämän epämääräisen venäläisomistajan takia, ja GM palkkasi jo pesänhoitajan Saabin alasajoa varten.

Heti alkuvuodesta kaupat pikkuruisen urheiluautovalmistajan kanssa kuitenkin solmittiin, ja tuotanto tehtaalla käynnistyi maaliskuussa 2010 lähes kahden kuukauden katkoksen jälkeen. Uusi elämä oli edessä.

Iloa ei kestänyt pitkään. Työt Trollhättanissa ovat seisseet nyt maaliskuun lopusta lähes koko ajan.

Ongelmana Saabilla on liian kapea ja vanhentunut mallisto ja etenkin se, ettei juuri kukaan jaksa enää uskoa sen tulevaisuuteen. Harva ruotsalainenkaan uskaltaa ostaa autoa, jonka arvon säilymisestä ei ole mitään takeita.

Nyt Saabin alihankkijatkin ovat pulassa, kun isäntä ei pysty maksamaan laskujaan. Apua haetaan taas Kiinasta ja Venäjältä.

Ikävä kyllä myös Uudessakaupungissa tahmoo. Valmet Automotiven tehdas on suuntautunut rohkeasti sähkö- ja hybridiautojen sopimusvalmistajaksi.

Tanskalais-amerikkalaisen Fiskerin upean Karma-urheiluauton valmistuksen piti alun perin käynnistyä jo loppuvuodesta 2009. Taantuman takia rahojen haaliminen kesti Fiskerillä paljon odotettua pidempään, ja ensimmäinen Karma saatiin ulos vasta maaliskuussa 2011.

Norjalainen Think siirsi pienen mutta tolkuttoman kalliin sähköautonsa tuotannon Suomeen jo joulukuussa 2009, samoin tanskalainen golfautovalmistaja Garia.

Valmet Automotive uutisoi näyttävästi, kun niiden sarjatuotanto käynnistyi, mutta Thinkin kokoonpanon pysähtymisestä tänä keväänä se on ollut paljon vaitonaisempi.

Sähköautoilla voi olla loistava tulevaisuus, mutta alan pioneerina toimiminen voi koitua kohtaloksi.

Pienen kansan on kai turha haaveilla ikiomasta, suomalaisesta automerkistä, mutta miettikääpä miten tärkeitä kotimaassa tehdyt autot ovat saksalaisille, ranskalaisille, japanilaisille, amerikkalaisille, italialaisille ja ruotsalaisille.

Sen näkee jokainen vastaantulija. Kännykkä on jokaisella, mutta se on taskussa piilossa.

Kirjoittaja on Savon Sanomien teematoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Keski-ikäänliukuja

Isoja riskejä Iranin jaUSA:n uhittelussa

Kuopion seutu avautuu ruokamatkailulle

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.