Kuopion vuosirenkaat

Helsinkiläinen ystäväni on mieltynyt Kuopioon. Oman suvun historia on opettanut hänet näkemään elämäänsä liittyviä asioita syvemmin. Isän kuolema toi hiljan tuota kerrostumain tajua ystäväni aatoksiin enemmän, tiedän hänen tätä kirjoittaessani olevan juuri uurnanlaskussa.

Työprojektit ovat tuoneet tämän Sipoon ja Helsingin sekä Wienin ja Kapkaupungin kulmilla puuhailevan herran meillekin päin. Hurma on kestänyt; monta suomalaista kaupunkia, jossa näitä musiikkituotantoja on tehty, jää viehätykseltään hänen mielestään Kuopion jälkeen.

Kyse on hyvin tunnepohjaisesta asiasta. Ystäväni kokee vanhan lääninhallituksen tienoon siksi keskustaksi, jonka ympärille, kuin vuosirenkaittain, näyttää Kuopiomme aikojen saatossa kasvaneen.

Historian kulku on yksi asia, mutta minkä sielunsa silmillä näkee, voi muodostaa ihmiselle hyvin vahvan käsityksen ja juuri tunteen asioista; nuo vuosirenkaat vievät kauemmaksi ehtiessään kaupunkia kohti uusia aikoja. Voipa sen niin varmasti aistia. Jollei muusta, niin marketinhan kautta tänne etelästä tullaan ja marketin kautta pohjoiseen lähdetään.

Mutta ehkäpä Kuopiossa ikänsä asunut ei osaa nähdä samoin, niin kuin ei lappalainenkaan joka vuosi uudelleen huimaannu etelän vieraan tavoin ruskasta tai keskiyön auringosta. Helsinkiläisen ystäväni viehtymys Kuopion piirteisiin voisi ohjata meitä monessa.

Kokenut ja paljon nähnyt alan ihminen rakastaa syvästi Musiikkikeskuksen sydämellisen kodikasta ja kuuloelämykseltään erinomaista salia; en usko kuopiolaisten oikein tajuavankaan, mikä helmi se on, kaikkiin Sibelius-taloihin sun muihin verrattuna (niitä mitenkään halveksimatta).

Kulttuuriset vuosirenkaat koskettavat havaitsijaa, koska taiteen tekemisen perinne näkyy Kuopiossa voimakkaana. On teatterin historia. On, kaikesta taannoisesta museotemppuilusta huolimatta, vahva kuva- ja veistotaiteen kaari. On kansallisesti merkittävä kirjallisuus, jonka tarinain keskiössä kaupunkimme hyvin usein on. Ja on yleisö. Ihmiset seuraavat tapahtumia ja lukevat.

Kuin salaa kuopiolaisilta on Puijo se kuningas, joka hoviansa laaksoissa allansa pitää. Sen luonnon muovaama maisema on jotain niin käsittämättömän hienoa, että ihmettelen, voiko sitä kukaan arkisesti ottaa. Vaikka sinne menisi vain liikuntamielessä hikoamaan, kuten minua viisaammat tekevät, luulen tuon jylhyyden olevan kävijällä aina alitajuisesti mielessä.

Ehkä vuosirenkaat alkavatkin Puijolta? Sieltä on aikain alussa Luontoherra katsonut, että tuohon nuo voisi panna asumaan, olisi sataman paikkakin. Ja ylhäällä hänen luonaan voisi käydä virkistäytymässä, huikaisevaa näköalaa ihailemassa.

Jos päättäjät näkevät nenäänsä pitemmälle, ei tarvitse pian turistien käydä tornilla asti - lukeakseen pikku präntistä pettyneinä, ettei se ole enää ikänä auki. Hesari koettaa myös nyt lyödä, kun Lääkekeskusta siirrettäisiin valtalehden tahdon vastaisesti tänne: näytetään kuvia pakkasesta kärsivistä perheistä linja-autoa ulkosalla odottamassa...

Kirjoittaja on kuopiolainen kapellimestari.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Hallitus ei saa katsella kuntien ahdinkoa sivusta

Hutiloinnin hinta

Liian hyviä neuvoja

Turkki pelaa kyynistä peliä, jota heikko EU vain moittii

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.