Kurjuus jatkuu koko vuoden

Joulu meni jo ja seuraavaan on pitkä aika. Samoin on laita useimpien suomalaisten kohdalla, kun puhutaan hyväntekeväisyydestä.

Auttaminen on valitettavasti keskittynyt tähän yhteen juhlapyhään – jouluun. On hienoa, että apua osataan antaa edes silloin, mutta kurjuus on vähäosaisimmilla ympärivuotista.

Ihmiset heräävät auttamaan tuntemattomia myös silloin, kun kyseessä on jotenkin kohahduttava tapahtuma.

Maaliskuun puolivälissä kuusihenkisen lapsiperheen äiti ja nuorin lapsi menehtyivät Sastamalassa tulipalossa, joka tuhosi kodin irtaimistoineen täysin. Neljälle jäljelle jääneelle lapselle on apua kerätty sosiaalisen median avustuksella onnistuneesti.

Tässäkin tapauksessa keskustelussa on löytynyt arvostelijoita keräyksen pyörittäjiä kohtaan. Ilkeät väittävät, että he pyrkivät vain pönkittämään omaa egoaan hyväntekeväisyydellä. Näin on aina, vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä.

Hyväntekijät voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään, ehkä juuri edellä kuvatun syyn vuoksi. Niihin, jotka jakavat apua suurieleisesti ja niitä, ketkä haluavat toimia hiljaisesti.

Hiljaiset toimivat vaivihkaa, esimerkiksi lahjoittavat aina niin pieniä summia, ettei nimi missään tapauksessa päädy yleisille listoille. Hiljaiset tekevät tämän vain monta kertaa, piiloutuvat salanimen taakse tai vaativat salata kaikki tietonsa.

Äänekkäät lahjoittavat tasan niin paljon, että nimensä saa näkyviin vaikkapa televisiolähetykseen.

Pahimmillaan joku yhdistys on jättänyt avun antamatta, kun media ei olekaan tullut paikalle.

Tässä voidaan kyseenalaistaa avunannon motiivi, vaikka se ei pienennä avun saajan iloa.

Helposti unohtuvat ne, joilla on tasaisen kurjaa viikosta ja vuodesta toiseen. Heitä kuitenkin auttavat pääsääntöisesti samat järjestöt, seurakunnat ja sosiaalitoimet tasaisesti kaikkina vuodenaikoina.

Heikommassa tilanteessa oleville voi avustuspaketin viedä ihan yhtä hyvin niin toukokuussa kuin joulun alla. Lapset kasvavat, vaatteet kuluvat ja vuodenajat vaihtuvat.

Ei ole vaikeaa soittaa vaikka Mannerheimin lastensuojeluliittoon ja kysyä, tarvitsisiko joku pojan vaatteita kokoa 140 cm tai polkupyörää.

Isompien erien kuljetuksesta kannattaa sopia etukäteen, sillä varastotilat ovat yleensä erittäin rajalliset.

Sängyt, pöydät, kirjahyllyt tulevat tarpeeseen, mutta koska hyväntekijät eivät pysty näitä varastoimaan, kannattaa nämä jemmata omiin tiloihin hetkeksi ja sopia, että täältä nämä saa kun on tarve. Useimmiten on.

Oman ylimääräisen jakamisesta ei tarvitse tehdä vaikeaa.

Olen harrastanut perennojen jakamista tuntemattomille. Ylimääräiset paakut olen laittanut pahvilaatikoihin portin pieleen ja askarrellut viereen lapun ”Ole hyvä, ota tästä kuunliljoja” – aina ovat menneet.

Joskus on tullut kahvipaketti postilaatikkoon kiitokseksi – samat taimet olisivat maksaneet taimistolla kymmeniä euroja.

Mikäli omassa pihassa kasvaa aronioita yli oman tarpeen, löytyy poimija vaikka laittamalla lähikaupan ilmoitustaululle viesti. Tässä säästää myös itseään siivoamisen vaivalta ja vähentää puutarhajätteen määrää.

Kun myyjäisistä jää munkkeja yli, ne voi pussittaa ja jakaa talkoolaisille sen sijaan, että laittaisi ne roskiin.

Naapurin pappa ilahtuu taatusti, jos viet annoksen itse tehtyä ylijäämämuusia ja savukalaa ovelle.

Kirjoittaja on Savon Sanomien uutistoimittaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Rinneturmia ei voi mitenkään kokonaan estää

Voi tikkerperkele

Kristittyjen pitää sopia perheriitansa

Anne Berner on keskustalle ongelma loppuun asti

Savolainen hulluus luo elämää

Ruokaturvallisuus säilyy vain jatkuvalla työllä

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.