Kuttaperkat

Spede-vainaan huikea rautakauppashow tuo aina mieleen Kuopion vanhimmassa kivitalossa, nykyisen ravintola Sataman Helmen paikalla olleen rautakaupan. Tuli 1950-luvulla ostelluksi hyödykkeitä höyrylaivaan. Palvelu taisi hävitä Spedellekin.

Toinen Speden kuolematon hahmo on elastiikan assistentti Konsta Kuttaperkka. Sillä Spede parodioi oikein patahuonoa yliopiston opettajaa, joka yrittää luennoida ryhmärumarämärullaluistelusta.

Konsta ei katso kuulijoihin, mutisee papereistaan sisältä, sotkee ne, tankkaa ja sählää. Ketkähän 1950-luvun Helsingin valtiotieteellisessä tiedekunnassa antoivat Spedelle mallin - ja syyn pysytellä viihteessä, isänmaan onneksi?

TULI ITSEKIN rehdit 40 vuotta pyörityksi yliopistoissa, opiskelijana ja opettajana. Monenlaista siinä ennätti näkemään ja kuulemaan - eikä tässä edes tiedä, kuinka moni sai omistakin pakerruksistani vamman sieluunsa.

Oli loistavia opettajia, sellaisia, joiden luennolta tai seminaarista lähtiessä aina tunsi saaneensa kertakaikkista ylösrakennusta ja ajattelemisen aihetta. Jännintä oli, että hyvän opetuksen näköjään saattoi rakentaa monella tavalla.

Yksi kirjoitti luentonsa sana sanalta valmiiksi ja paukutti paperilta, tiukasti jäsentäen, mutta elävästi. Toisella oli kateederiin tullessaan vain joitakin kaavioita näytettäväksi ja muutama iskusana paperilla, ja taas tuli unohtumatonta juttua.

MUTTA OLI joukossa niitä Konsta Kuttaperkkojakin. Osalla olisi ollut ihan oikeata asiaa, mutta ääni ei kantanut toista penkkiriviä kauemma. Ja oli toisia, jotka sekavuudellaan onnistuivat sotkemaan kuulijatkin perin pohjin.

Joskus tuli kuunnellessa mieleen, että pitäisi moinen esitys filmata ja pyörittää se opettajalle itselleen. Jospa tuo sillä edes kerran säpsähtäisi ajattelemaan, mitä opettaminen yleensä ja erikseen vaatii. Siitä se parannus voisi lähteä.

Yliopistoissa saisi päntiönään pyöriä parin viikon tiivis pienryhmäjakso, jolla aloittelijoille annettaisiin peruseväät hyvän luennon ja harjoituksen tunnusmerkkeihin, äänen oikeaan sijoittamiseen, havaintovälineiden käyttöön yms.

INNOKKAIMMAT ovat nyt peräti sitä mieltä, että jokaisen yliopiston opettajan pitäisi suorittaa kymmeniä opintoviikkoja kasvatustiedettä.

No se jo lipsuisi hätävarjelun liioitteluksi. Taitaisi panos-tuotos -suhde jäädä murheelliseksi.

Jotenkin tulee vertailuna mieleen, että aikoinaan filosofisessa tiedekunnassa kuului ensin lukea ns. pikkuteologi. Innostumatta ja pakkopullana sitä enimmäkseen jankkasivat, lieneekö lisännyt kenenkään hartautta.

Ei yliopisto-opetus kohentuisi tämmöisestä uudestakaan pikkuteologista, kasvatuksen teorioihin kaivautumisesta. Luontevaa on alan immeisten tutkia ja kertoa muille, mitenkä olisi hyvä. Niinhän ne nyt papitkin meille tavallisille syntisille.

KERTOJIA luulisi löytyvän. Pahasuisimpien mukaan kun Suomessa on kasvatustieteen professoreitakin niin paljon, että jos ne pantaisiin kahden kilometrin välein päiväntasaajalle seisomaan, niin hyvä olisi!

Kirjoittaja on kuopiolainen Suomen historian emeritusprofessori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Jalkapallokansan elinkautinen päättyy vihdoin ja karmeat haavat umpeutuvat sielustani

Poliitikkojen ei pidä himoita valtavia eläkerahastoja

Taiteesta on keskusteltava nuorten kanssa

Energiafuusio

Kaikki lääkitykselle

Johtajapulmasta tulee pitkään imagotappiota

Energiamarkkinoilla on taas nähtävissä vaaran merkkejä

Suomen monitieteisin yliopisto

Malttia pöyristymisiin

Kuopion täytyy tarkastella menojakin kriittisesti

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.