Kyllä kansa tietää

Kolme vuotta sitten helteisenä alkukesän sunnuntaina paljastettiin Lapinlahden Alapitkällä tsasounan nurkalla asutustoiminnan muistomerkki ja Veikko Vennamon pronssinen rintapatsas. Väkeä oli ympäri maata tungokseen asti. Tunnelma oli harras.

Viikon päästä Alapitkällä on taas kuhinaa. Veikko Vennamon syntymästä on 11. kesäkuuta kulunut sata vuotta.

Vennamo osallistui vastuullisena virkamiehenä parinkymmenen vuoden ajan asutusasiainhoitoon aina vuoteen 1959 asti. Hän on savolaisille läheinen poliitikko myös siksi, että hänet valittiin eduskuntaan juuri Kuopion läänin vaalipiiristä.

Professori Henrik Meinander kiteyttää Suomen historia -kirjassaan sotienjälkeisen asutustoiminnan mahdollistaneen maauudistuksen siten, että se esti ”korkean työttömyyden ja jyrkkien sosiaalisten vastakohtien syntymisen sotien repimään maahan”. Valtioneuvos Johannes Virolainen sanoi ennen kuolemaansa, että asutustoiminta ”pelasti maan”.

Veikko Vennamo osallistui 39 valtiopäiville alkuun Maalaisliiton, sen jälkeen Suomen Pientalonpoikien ja lopulta Suomen Maaseudun Puolueen kansanedustajana. Harva muistaa, että hän toimi Urho Kekkosen hallituksen toisena valtiovarainministerinä vuosina 1954–1956.

Välirikko Maalaisliiton johtomiesten kanssa ja oman puolueen perustaminen asutustoiminnan lisäksi ovat tullineuvoksen elämän suuria, jopa dramaattisia käännekohtia. Vennamo pyrki Maalaisliiton puheenjohtajaksi Nivalan puoluekokouksessa vuonna 1956 häviten V. J. Sukselaiselle selvästi äänin 627–101.

Honka-liiton puuhamiehenä hän oli kaatamassa Kekkosta vuoden 1962 vaalien alla. Itse hän oli presidenttiehdokkaana kolmasti vuosina 1968, 1978 ja 1982. Paras tulos tuli vuonna 1968, peräti 33 valitsijamiestä, mikä enteili komeita vaalituloksia tulevissa eduskuntavaaleissa.

Timo Soini nimesi vuoden 2011 vaalivoiton jytkyksi. Vähintään samanlainen shokkivaikutus oli Vennamon ohjastaman SMP:n vaalivoitolla – peräti 18 edustajaa – vuonna 1970.

Se oli katkera paikka silloiselle Johannes Virolaisen johtamalle keskustapuolueelle, joka menetti kolmanneksen edustajapaikoistaan. Johtoasema oli mennyttä. Puolue oli syvässä neuvottomuuden tilassa pitkään, ja puheet auringonlaskun puolueesta yltyivät yleiseksi iskulauseeksi. Uuden nousun rakenteluun meni uusilla voimilla parikymmentä vuotta.

Vennamon vaalivoitto ravisteli koko poliittista kenttää, julmimmin hänen entistä kantapuoluettaan. SMP otti kannatusta myös vasemmistolta, eritoten kommunisteilta. Keskustapuolue tarkisti synkän tappion säikäyttämänä politiikkaansa monilla piiruilla vähäosaisten ja kehitysalueiden hyväksi ja onnistuikin vähitellen valtaamaan takaisin asemiaan Vennamolta. Puolue palasi aitovierille, kuten Virolainen asian tuolloin totesi. Riidat jyrsivät samaan aikaan SMP:tä.

Politiikka on täynnä paradokseja. Vanhat kilpa- ja kiistakumppanit osallistuivat Kalevi Sorsan johtamaan hallituksen vuosina 1983–1987 jopa siten, että puolueet sopivat paperilla toimivansa hallituksessa yhteisessä rintamassa ”laajan keskustan hengessä”. Siitä eivät hegemonia-asemassa operoineet sosiaalidemokraatit juurikaan pitäneet.

Paavo Väyrynen oli astunut Johannes Virolaisen paikalle, ja Pekka Vennamo jatkoi Veikko Vennamon työtä. Isä Vennamo toimi tuolloin SMP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Noista vuosista alkoi vallanvaihdos Suomessa.

Karjalaismiehet Johannes Virolainen ja Veikko Vennamo sopivat vanhat kiistansa vuoden 1996 elokuussa. Siinä kädenlyönnissä päättyi yksi erikoinen kaari maamme politiikassa: alkuun pitkä yhteistyökausi, sitten katkera ero sekä raastava kilpailu ja lopulta uusin voimin yhteistyöhön. Menneiden kiistojen päälle pantiin paksu ruksi.

Veikko Vennamo oli oman tiensä kulkija. Kun EU-jäsenyys nousi 1990-luvun alussa Suomen politiikan esityslistalle, Vennamo ryhtyi voimakkaasti kannattamaan Suomen jäsenyyttä, kuten teki myös Johannes Virolainen. Timo Soinin esikuva on Veikko Vennamo, mutta EU-jäsenyydessä tiet erkanivat.

Veikko Vennamo oli värikäs poliitikko, taitava strategi ja osuva sanoja. Monet hänen iskulauseensa ovat jääneet elämään. Kyllä kansa tietää, unohdettu kansa, seteliselkärankaiset, sisulla ja sydämellä, rosvot kiinni ja rötösherrat kiikkiin ovat kuvaavia esimerkkejä taitavan populistipoliitikon iskulauseiden repertuaarista.

Vennamon sana osui.

Timo Soinin perussuomalaiset ja Veikko Vennamon SMP muistuttavat puolueina toisiaan. Erojakin on. Molemmat ovat voimakkaasti johtajakeskeisiä populistipuolueita.

Soini pitää populismia puolueensa aatteena. Kumpikin puolue on napannut kannatusta niin maalta kuin kaupungeistakin pääkaupunkia myöten. Lähiöt ovat olleet molempien vahvoja kannatusalueita. Jo Vennamo söi varsinkin kansandemokraattien kannatusta. Soini nappaa kannatusta sosialidemokraateilta.

Perussuomalaisten puolueessa vaikuttaa vahva vennamolainen juonne, mutta onhan siellä muitakin poliittis-aatteellisia elementtejä. Soinin puolue imee voimaa EU-vastaisuudesta ja maahanmuuttokriittisyydestä.

Veikko Vennamo oli evakko.

Hänen ansionsa asutustoiminnan organisoinnista yhdessä Johannes Virolaisen ja muiden kanssa sotien jälkeen erittäin vaikeissa poliittisissa ja yhteiskunnallisissa oloissa ovat kiistattomat.

Veikko Vennamo olisi ansainnut työstään valtiollisen tunnustuksen, esimerkiksi ministerin arvon.

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja keskustan kansanedustaja Iisalmesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hyökkäyksiä karjataloutta vastaan ei pidä hyväksyä

Amerikkalaiset vaihtuivat venäläisiin

Ystävyys ei ole pakollista

Työhuone, tuleva innovaatio

Taas näyttää, että kyllä britit nyt lähtevät EU:sta

Saalistilastoista löytyy ikäviä viestejä

Kaunis tragedia

Unelma, joka ei toteudu

Hoitojonoja puretaansoten ohituskaistalla

Jalkapallon EM-kisahuuma yltyy kotikatsomossa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.