Kymnaasin viimeiset

Vuoden 1872 toukokuun 24. päivä, perjantai valkeni Kuopiossa lämpimänä ja aurinkoisena. Juhla-asuinen lukion väki asteli ristiriitaisin ajatuksin koulun pihaan, jossa pihan kesälehteen ehtineet kymmenet puut heitä tervehtivät.

Tänään oli se päivä, jota oli tiedetty odottaa jo muutamia vuosia. Vuodesta 1844 alkaen toimineen lukion, joka oli silloin yksi maamme viidestä, viimeinen kevättutkinto oli edessä. Tulevana syksynä lukio ja yläalkeiskoulu yhdistyisivät alkeisopistoksi, lyseoksi.

Lukion tuloa oli aikoinaan odotettu ja kun se oli saatu, koko maakunta niin säätyläiset kuin rahvas oli sitä juhlinut. Tänään pikemminkin vallitsi surumielinen tunnelma, kun lukio, jota oli pidetty seudun erikoisena kunniana ja kaunistuksena, nyt lakkasi ja sijalle tulee oppilaitos, jommoisilla oli tarkoitus varustaa ainakin jokainen kahdeksasta läänistä.

Haikein mielin rehtori Peter Aschan oli viimeistellyt viimeisen rehtorikertomuksen ja siihen kutsun viimeiseen kevättutkintoon.

Vanhan rehtorin mieltä painoi, että tauti oli kaatanut hänet petiin juuri tänä päivänä, lukion viimeisenä. Muistoja hänellä riitti. Olihan hän ollut opettajana lukion ensimmäisestä päivästä lähtien ja nyt kolmatta kertaa rehtorina.

Kaikkien 589 gymnasistin päihin hän oli takonut geometrian probleemat, algebran yhtälöiden ratkaisut ja fysiikan ilmiöt.

Entisistä oppilaista muutama oli palannut takaisin opettajatoveriksi vanhaan kouluunsa. Ensimmäinen oli Erik Rudbeck, Eero Salmelaisenakin tunnettu satujen ja tarinoiden mestari. Teologian lehtori ja tuleva lyseon rehtori, Johan Johnsson, oli vuoden 1851 ylioppilaita. Nykyinen latinan kielen opettaja Evert Winter tuli samoihin aikoihin lukioon Kiteeltä. Hiukan nuorempi Karl Stenius oli juuri valittu johtamaan Kuopion uutta sokeainkoulua.

Raatimies Malmbergin poika kuuluu ärsyttäneen eräitä piirejä, kun oli kiitellyt esitelmässään Charles Darwinin teorioita luonnon kehityksestä ja ihmisen polveutumista apinoista.

Johannes Warenista juohtuu rehtorimme mieleen isänsä Johan, joka oli oppilaana jo ensimmäisenä lukuvuonna 28 vuotta sitten. Johannes onkin ainoa toisen polven lukiolainen Kuopiossa. –Yhtä vaikeaa on ollut Eukliden geometria niin isälle kuin pojallekin, hymähtää Pekka-rehtori sairasvuoteellaan.

Kello lähestyy yhtätoista. Lukion juhlasali talon toisessa kerroksessa alkaa täyttyä juhlavieraista. Eturiviin istahtaa piispa Robert Frosterus, joka virkansa velvoittamana tarkastajana valvoi lukion toimintaa sen ensi päivästä lähtien.

Viereen asettuu nykyinen kouluneuvoston puheenjohtaja, lääkäri Edvin Nylander, entinen lukion oppilas. Oppilaista on mukana vain ylin luokka, 42 nuorukaista, sillä muutosta uudeksi kouluksi oli tehty luokka-asteittain jo pari vuotta.

Kuoron laulaman alkuvirren ja lehtori Johnssonin pitämän rukouksen jälkeen vararehtori Anders Helander piti juhlapuheen.

Hän kuten rehtori Aschan oli huolestunut lukion saamasta yleisön kielteisestä arvostelusta. Kuopion lukion ylioppilastutkinnon arvosanoissa oli ollut toivomisen varaa. Näillä kriteereillähän lukion työtä suuri yleisö arvioi.

Helander puolusti koulunsa työtä sillä, että Kuopion lukioon tuli oppilaita useammasta yläalkeiskoulusta kuin muihin lukioihin ja hyvin eritasoisin perustiedoin. Suuren hidasteen supisuomalaisella oppilasalueella oli aiheuttanut ruotsi opetuskielenä. Vasta muutamat viime vuodet olivat tuoneet siihen hiukan helpotusta, kun puolet opetuksesta oli voitu antaa suomeksi.

Tilastotiedoin lehtori Helander vakuutti kuulijoille, että vaikka Kuopion lukio ei voi ylpeillä suurella joukolla tieteen huippuja, lukion pojista oli kasvanut maahan osaavia lääkäreitä, tuomareita, pappeja ja muita virkamiehiä hallinnon eri aloille.

Lopuksi rehtori jakoi päästökirjan 32 ylimmän luokan oppilaalle, jotka lukion tentit selvitettyään pääsivät ylioppilastutkintoon Aleksanterin yliopistoon Helsinkiin. Muut luokan pojista jäivät vielä paikkaamaan tietojaan lyseoon.

Epäilemättä heistä, jotka nyt joutuivat suorittamaan opiskelunsa ylioppilastutkintoon asti ilman tuota viehättävää puolivapautta ja yhteiskunnallista arvonnousua, jonka lukiolaisuus tuotti, viimeinen kevätjuhla tuntui nololta eikä juhlalliselta.

Ruotsinkielisen puheensa lopuksi Helander lausui suomenkieliset päätössanat:

”Ja nyt on kuollut Kuopion Gymnasium; kuolkoon sen kanssa nuorisossa nyt elävässä ja vasta ylenevässä kaikki se, josta ikinä lukion nuorisoa on voitu moittia. – Uusi oppilaitos astuu sen sijaan uudella nimellä. Eläköön siinä sen uuden nimen kanssa kaikki mitä kiitettävää on niin kuin siveellisyys, ahkeruus, tieto, taito.”

Sanomalehti Tapio päättää juhlauutisen:

”Nyt laulettiin neliäänisesti naisilta ja herroilta jalo laulu Haydn’ilta. Viimeksi ’Maamme’ laulettiin, jonka isänmaalliset sävelet harvoin ovat kaikuneet juhlallisemmasti kuin nyt, Kuopion lukion suljetessa.”

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva koulutoimentarkastaja Kuopiosta.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hyvä kaupunki

Huono tasku on vain koriste

Rinteen poissaolosta haaste SDP:lle

Puolustusvoimat ryhtyi pakosta maineenhallintaan

Keskitytkö enää mihinkään?

Trump lietsoo kahtiajakoa vaalit jo mielessään

Sähkön hinta jatkaa nousua vielä pitkään

Moraalin kulmakivet

Vakaus on tärkeintä

Ollako vai eikö olla, ja miten lähteä?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.