Kyynikon iltapäivä

Kummallisten harrastusteni joukossa on tuijottaa karttaa ja pohtia maailman menoa. Nyt niin surullisessa tilassa oleva Haiti on ehtinyt olla ajatuksissa jo ennen nykyisiä tapahtumia.

Koskaan en ole siellä käynyt, mutta maa on käynyt ihmeelle. Haiti on kaksi kertaa suurempi kuin Ahvenanmaa ja siellä on noin yhdeksän miljoonaa ihmistä. Tämä joukko on ahdettu saarenpuolikkaalle, joka on mannerlaattojen risteyksessä ja hurrikaanien kulkureitillä. Ihmiset elävät köyhyydessä.

Naapurissa on melkein identtinen Dominikaaninen tasavalta, jossa asukasluku on sama, mutta bruttokansantuote on Haitiin verrattuna kuusinkertainen.

Luonnonmullistukset eivät pelaa reilua peliä.

Maanjäristys on lähes epätasa-arvon huippu: se tappaa eniten köyhiä. Iranin maanjäristyksessä 1990 kuoli 50 000 henkeä. Vuonna 2003 maanjäristys tappoi 43 000. Kalifornian isot maanjäristykset vuosina 1989 ja 1994 olivat yhtä voimakkaita ja vaikutusalueen asutus oli samaa luokka kuin Iranissa. Kaliforniassa kuolleita oli noin 60 kummallakin kerralla.

Haiti on ollut pommi, jonka sytytyslanka on kytenyt jo pitkään. Kyse on ollut vain siitä, missä muodossa katastrofi tulee.

Haiti kuuluu joukkoon, josta käytetään nimitystä epäonnistunut valtio, failed state. Valtio katsotaan epäonnistuneeksi, kun hallintovalta on menetetty, julkinen palvelujärjestelmä ei toimi eikä valtio pysty legitiimiin suhteeseen muiden maiden kanssa. Kuvioon kuuluvat myös sisäinen väkivalta, romahtanut talous, korruptio ja köyhyys.

Pahin epäonnistuja vuoden 2009 listalla on Somalia, sitten Zimbabwe, Sudan, Tshad, Kongo. Irak ja Afganistan. Rinnakkainen käsite on kaapattu valtio, captured state, jonka joku järjestäytynyt ryhmä kaappaa haltuunsa kuten talebanien Afganistan.

Jokaisen epäonnistuneen valtion johtajat kiistävät asian, sillä myöntäminen veisi lopunkin vallan.

Tavallisimmin valtio romahtaa kun hallinto kaatuu, eikä uutta saada tilalle, ei demokratiaa eikä diktatuuria. Toinen romahtamismekanismi on, että olemassa oleva hallinto tekee järjettömiä päätöksiä. Lähdetään johonkin seikkailupolitiikkaan kuten Idi Aminin Uganda tai tuhotaan talouselämä, kuten Zimbabwessa.

Pahimmillaan valtio päätyy paikallisten rosvojen valtaan.

Romahtaneen valtion auttaminen on vaikeaa tai mahdotonta. Somalialle tai Zimbabwelle ei näköjään voi mitään. Jos infrastruktuuria ei ole, on avulle vaikea löytää kanavaa.

Järjestöt ja valtiot pystyvät jonkin verran auttamaan Haitia akuutissa tilanteessa, mutta maa pitäisi myös rakentaa uudestaan. Se tulee todennäköisesti olemaan vaikeaa eikä edes pelkällä rahalla hoidettavaa.

Ratkaisua ei ole.

Sotilaallinen väliintulo voisi tehota, mutta yleensä toteuttajilla on motivaatiota vasta kun on muitakin tavoitteita kuin romahtaneen maan ihmisten hätä. Koulutus ja hyvä talous suojaavat, mutta eivät anna takeita romahtamista vastaan.

Demokratia ilmeisesti toimii vasta, kun maa on riittävän varakas. Väkiluvun rajoittaminen vähentää levottomuutta. Tämä on Kiinan kommunistisen puolueen salainen keino pysytellä vallassa.

Kirjoittaja on yleislääketieteen professori Kuopion yliopistossa.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Yhteistä turvallisuusuhkaa ratkaisemassa

Kuopion toria kannattaa kehittää avoimin mielin

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.