Läänit uusiksi

Paras-hanke pölyttää maan kuntia ja vuosikymmenien aikana syntyneitä kunnallisten toimintojen yhteistyörakenteita. Samanaikaisesti vellovat uudistuksen tuulet myös valtion aluehallinnossa, jolla on ollut vuosikymmen aikaa sopeutua edelliseen täysremonttiin. Tuossa 1990-luvun myllerryksessä hyvästeltiin perinteinen lääninhallinto ja siirryttiin nykyiseen viiden suurläänin malliin.

Vanhoille lääneille hautaa kaivaneet kysyivät, montako kertaa tavallinen kansalainen käy asioimassa elämänsä aikana lääninhallituksessa? Ei toki monestikaan, mikä ei tarkoittanut kuitenkaan sitä, ettei lääneillä olisi ollut merkitystä. Maaherrat jos ketkä antoivat aikanaan kasvot omille lääneilleen, joitten rajat noudattelivat yleensä maakuntien rajoja.

Savon ja Pohjois-Karjalan yhdistäneellä Itä-Suomen läänillä on ollut koko elinaikansa yhden ihmisen, maaherra Pirjo Ala-Kapeen kasvot. Ne saattavat jäädä myös ainoiksi kasvoiksi, jos valtion aluehallinnon uudistus toteutetaan suunnitellussa aikataulussa eli heti vuoden 2010 alusta.

Pirjo Ala-Kapeen toinen virkakausi päättyy tämän vuoden lopussa, joten luonnollisinta olisi myöntää hänelle vuoden jatkopesti. Tällöin ei tarvitsisi turvautua lyhyeen väliaikaisratkaisuun, josta ei ole iloa kenellekään. Uutisten mukaan Ala-Kapee on myös halukas jatkamaan päinvastoin kuin esimerkiksi oululainen kollegansa Eino Siuruainen, joka ilmoitti, ettei hän lähde "typerän uudistuksen mannekiiniksi".

Nykyinen läänijako ei syntynyt onnellisten tähtien alla, vaan uusjako toteutettiin mieluumminkin runnomalla - keskeinen toimija oli silloinen hallintoministeri Jouni Backman. Tyytyväisyys oli suurinta Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa, joissa läänit säilyttivät maakunnallisen luonteensa.

Itä-Suomessa lääninhallitus on ottanut jollakin tapaa työvoiton arvostelijoistaan. Viime vuonna tehdyissä asiakaskyselyissä lääni sai varsin hyvät arvosanat. Järkevästi kolmeen maakuntakeskukseen hajautettu toiminta on hillinnyt alueellisia ristiriitoja. Juurikaan ei ole kuultu Kuopiossa tai Joensuussa, että Mikkeli jollakin tapaa jyräisi lääninhallinnossa.

Lääninhallinnon isoimmat ongelmat eivät johdu niinkään maakuntien moninaisuudesta, vaan ennen muuta valtion keskushallinnon sisäisestä reviiriajattelusta. Itä-Suomen lääninhallituksessakin on laskettu, että sillä on isäntänä kahdeksan eri ministeriötä, jotka kaikki vartioivat mustasukkaisesti omaa tonttiaan. Jos missä, niin tässä on tietenkin järkeistämisen ja säästämisen varaa. Yhden luukun periaate voisi olla hyvä myös valtion aluehallinnossa.

Uuden aluehallinnon muoto on vielä pahasti hakusessa. Yhden mallin mukaan koko aluehallinto keskitetään yhteen yhden virkamiehen johtamaan virastoon. Toisessa mallissa puhutaan yhdestä virastosta, joka jaetaan toiminnallisesti kahteen pääosastoon omien vahvojen johtajiensa alaisuuteen.

Tavallisten kansalaisten on vaikea innostua näistä kaavailuista, joen suurimmat henkien taistot käydään eri ministeriöiden ja hallinnonalojen välillä. Jo nyt tiedetään esimerkiksi, etteivät alueelliset ympäristökeskukset halua missään nimessä alistua uuden viraston alaisuuteen. Suunnitellun poliisiylihallituksen perustaminen taas tietää sitä, että lääneille kuuluneet poliisihallinnon tehtävät siirtyvät suoraan keskushallinnolle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Savolaista small talkia

Talouskehitystä on seurattava herkeämättä

Lihan alkuperämaatietoa ei oikeasti tarvitse aina kertoa

Kuningas kävi vaatimattomassa studiossa, eikä musiikki ollut enää entisellään – silti Wiskari möyrii matona korvassa

Puoli Suomea liikkeellä

Kaivoslakia sopii muuttaa, mutta harkiten

Asuntovelallisella on nyt kissanpäivät

Ensimmäisen ja viimeisen välissä

Lapinlahden hieno perinne ansaitsee katsojien tuen

KHO:n katselmus Kuopiossa on paikallaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.