Läski ei lähde liikkumalla

Uudenvuodenlupaukset, rantakuntoon pääseminen, kesäloman aikana kertyneiden kilojen karistaminen ja jokin muu syy saavat ihmiset laihduttamaan. Tai jopa tekemään elämäntaparemontteja.

Oma tilanteeni alkoi luisua hallinnasta, kun onnistuin hajottamaan molemmat polveni kymmenen kuukauden sisällä. Kierukat rullalle, palaset pois, ja ortopedi arvioi, että parasta ennen -päivä taitaa olla mennyt umpeen.

Edellisestä kunnollisesta hikilenkistä on kulunut noin puolitoista vuotta, ja muistaakseni niin kauan on kulunut siitä, kun olin jonkinlaisessa kunnossa liikkumaan.

Nyt harsitut paikat alkavat olla jonkinlaisessa kunnossa.

Voisinpa nyt suunnitella vaikka kuntoremonttia.

Painonhallinta on kaamea bisnes, jota mediakin tukee ansiokkailla kertomuksillaan. On kaikenlaista ihmedieettiä, joiden tehoa vertaillaan. Millä keinoin ja millaisin tavoin kilot tippuvat – neuvoja riittää.

Taattuja keinoja löytyy nettiä selaamalla pilvin pimein. Muutamalla kympillä saa tilata tai ostaa pillereitä, joiden väitetään kiihdyttävän aineenvaihduntaa, edistävän rasvan palamista tai poistavan turhat kuona-aineet elimistöstä.

Juhannukseksi ehtisin vaikka millaiseen kuntoon vaivatta pienellä pillerikuurilla ja tilaamalla ostos-tv:stä keskikehoa muokkaavan aparaatin sekä lisäksi rasvaa polttavan vyön.

Joo, pannaan harkintaan.

Polvieni kuntouttamiseen oli yksi hyvä tapa maastohiihto, ja aivan perinteisellä ladulla. Luisteleminen tuntui hieman polvessa, kun suksi tahtoi kammeta sivuittain.

Mutta hiihto vaatii vain hirmuista urakointia, jotta se alkaisi nopeasti polttaa rasvaa – puhumattakaan kohdennetusta vaikutuksesta vyötärön seutuville.

Omakohtainen tutkimustulokseni lopputalven Lapin-leiriltä oli pienoinen järkytys. Rannetietokone, sykemittari, kertoi hiihdetyt kilometrit, sykkeet ja myös energiankulutuksen.

Kuuden hiihtopäivän aikana kertyi 160 kilometriä mittariin, aikaa kului hitaasti lupsutellessa 18 tuntia ja energiaa paloi 7 200 kilokaloria. Aivan oikein, viikon ponnistelun energiamäärä vastasi noin yhtä kiloa rasvaa.

Vastaavasti kolmen, neljän tunnin hiihtolenkit auringonpaisteisilla Lapin hangilla saivat ruuan maistumaan ja tulihan sitä kyytipoikaakin maisteltua poronkäristyksen kera.

Maratonjuoksun aikana mittari on kertonut hieman päälle 3 000 kilokalorin kulutuksesta. Rasvaa ei palanut siinä touhussa puolta kiloakaan. Jukolan viestin parin tunnin ryydyttävällä puurtamisella olen päässyt 2 000 kilokaloriin.

Golf-kentän kuljeksimalla kilo lähtisi noin kuudella 18 reiän kierroksella, ellei tulisi tankattua topakasti ja nautittua pullaa tauoilla.

Tarinan opetus on se, että liikunta ei laihduta vaan kasvattaa ruokahalua tämän yhden koehenkilön kohdalla.

Juoksukuntoon pääsemiseksi täytyy alkaa säännöstellä ruokaa ja juomaa. Suurin hankaluus on siinä, että nautitun energian määrää on hurjan vaikea arvioida. Noutopöydästä on käsittääkseni aika helppoa mussuttaa 1 500 kalorin lounas, ja iltavuoron jälkeisestä voileipäpinosta saattaa tulla turhan iso annos poltettavaa.

Nyt on vain toivottava, että ruoka-annokset puolittuvat tai pysyvät sellaisina, että kohtuullinen liikunta onnistuu. Jos kulutus on hieman suurempi kuin saanti, niin vuoden kuluttua olen kunnossa.

Ilman pillereitä.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Yritysten koko verojalanjälki on iso

Hyvä vihollinen

Ovien aukaisijoidenkin oltava varuillaan

Eläkeläisköyhyyttä voisi torjua lääkekorvauksilla

Kotkan lento ja putoaminen

Kunnat merihädässä

Vanhuspalveluissa on suo siellä ja vetelä täällä

Röyhkeä Trump haastaa johtamansa demokratian

Ystävänpäivän jälkeen

Potemisen kulissi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.