Lainsäätäjän otettava käyttöön kovat aseet

Itä-Suomen hovioikeuden 54-vuotiaalle pohjoissavolaiselle poliisimiehelle tiistaina antama raiskaustuomio on aiheuttanut yhteiskunnassa kiivaan julkisen keskustelun. Kansalaisten enemmistö ei ymmärrä hovioikeuden ratkaisua, jossa se lievensi oleellisesti käräjäoikeuden miehelle langettamaa rangaistusta.

Hovioikeuden ratkaisun julkisen osan mukaan tuomiota lievensi se, että 15-vuotias lapsi oli lähellä suojaikärajaa, eli 16 vuotta ja väkivaltaa oli pidettävä lievänä. Mutta millä tavalla rangaistukseen vaikutti, että tekijä on poliisi, jonka ammattinsa vuoksi pitää tietää, mikä on oikein ja väärin? Oliko uhrin ja tekijän suurella ikäerolla tuomiota määriteltäessä merkitystä?

Hovioikeuden ratkaisu perustuu tietenkin lakiin. Laki antoi hovioikeudelle mahdollisuuden tuomion lieventämiseen. Kansalaiset eivät ymmärrä hovioikeuden tulkintoja, koska tuomion julkisessa osassa ei voi eikä saa kertoa teon ja tapahtumien yksityiskohdista. Tämän tapaisissa rikoksissa suuri yleisö on äärettömän pintapuolisen faktatiedon varassa.

Tuomion pitää perustua - kuten kaikissa muissakin rikosjutuissa - faktoihin ja näyttöihin. Esimerkiksi lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa näytön saaminen ei välttämättä ole yksinkertaista.

Kansalaisten raivon ymmärtää, sillä raiskaus on aina hirvittävä teko. Se aiheuttaa uhrille henkisiä ja fyysisiä vammoja sekä kärsimyksiä koko loppuelämäksi. Silmiinpistävää on, että uhri jää usein yksin kärsimyksineen.

Olisi tärkeää, että tuomarit perustelisivat päätöksensä tuomion julkisessa osassa nykyistä kansantajuisemmin. Korkeimman oikeuden tulisi ennakkoratkaisuillaan linjata tuomioita seksuaalirikoksissa. Nyt käräjä- ja hovioikeuksissa tuomiolinja on horjuvaa.

Raiskaajat pääsevät suomalaisissa tuomioistuimissa helpolla siksi, että tuomarit käyttävät paljon rangaistusasteikon alarajaa. Suomessa voi langettaa jopa kymmenen vuoden vankeustuomion törkeästä raiskauksesta. Miksi tuomarit vetävät lepsua linjaa? Sitä sietää pohtia KKO:ssa, oikeusministeriössä ja viime kädessä eduskunnassa.

Rikosoikeuden professori Terttu Utriaisen mukaan Suomessa raiskaustuomioiden perusteluissa ei huomioida uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja suostumuksen puutetta, vain väkivallan laadulla on merkitystä (HS 2.7.). Lainsäädännössämme ja oikeuskäytännössämme raiskaus katsotaan väkivaltarikokseksi. Lukuisissa muissa maissa katsotaan, että raiskauksen oleellinen tunnusmerkki on suostumuksen puute, väkivalta voi olla vain raskauttava tekijä.

Suomalainen lainsäädäntö seksuaalirikostuomioissa laahaa pahasti jäljessä moniin muihin sivistysvaltioihin verrattuna. Vakavia asioita meillä ovat rangaistusasteikon alarajan suosiminen, sitä myöten lievät tuomiot ja uhrien heitteille jättäminen. Rikos ja rangaistus eivät ole missään suhteessa toisiinsa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kuopion keskustan ilme kirkastuu nopeasti

Lääkäreillä pitää olla velvoitteet julkiselle puolelle

Videot ovat tulleet jäädäkseen

Lobbarirekisteri lisää median vastuuta

Koleus kurittaa liiketoimia ja siihen on sopeuduttava

Kolmikannan tehoja mitataan nyt numeroilla

Mylläri Menocchion maailmankuva

Keskustan tilanne on vakava

Taloustaidosta ei ole omaksi oppiaineeksi

Talous asettaa reunaehtoja myös kirkkojen työlle

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.