Laiskasti, silmät ummessa

Sanotaan, että nimi on enne, ja senpä vuoksi Stephen Elopin tulo Nokian toimitusjohtajaksi on saanut maakunnan toriparlamentit ätväilemään yhtiön tulevaisuutta.

Eelop? Loppuu vae ee lopu, savolaiset kyselevät. Hyvä täällä onkin kysellä, kun Nokiaa ei saatu aikanaan perustamaan tehtaita maakuntaan. Jos Savosta olisi lähdössä viisisataa tai tuhat työpaikkaa kertalinttuulla, niin vitsit olisivat aika vähissä.

Kyllä kansa tietää! Näin julisti tullineuvos Veikko Vennamo, SMP:n perustaja, voimainsa päivinä kerran jos toisenkin toreilla, turuilla ja myös eduskunnan suuressa salissa.

Kyllä kansa tietääkin. Toinen asia on sitten, haluaako kukaan viisaampien joukkoon ylennyt tietää, mitä kansa tietää ja mihin suuntaan se on kehitystä viemässä.

Turhan monet itseään viisaina pitävät ihmiset ovat eräänlaisia yhden asian liikkeitä, jotka näkevät ja hyväksyvät vain oman totuutensa. Joittenkin kohdalla tällainen silmien ummistaminen inhimillisen ajattelun monimuotoisuudelta on pelkkää taktiikkaa ja oman edun tavoittelua. Joittenkin kohdalla kyse on silkasta järjen köyhyydestä.

Pelkistetyimmillään tämä valistuneitten ja valistumattomien ero näkyy vihreitten ja perussuomalaisten suhteessa toisiinsa. Meille muille maailma on yksi sana, vaan ei näille kahdelle poliittiselle puolueelle.

Perussuomalaisille maailma on pelkkää maata, johon he haluavat sitoa tiukasti suomalaisen elämänmenon muinaisten kalevalaisten sankaraikojen hengessä.

Vihreille maailma on taas ensisijaisesti pelkkää ilmaa, joka heidän on koetettava pelastaa ahneilta ja ymmärtämättömiltä ihmisiltä keinolla millä tahansa, kieltäen ja verottaen.

Perussuomalaisten nousu ei ole vain suomalainen ilmiö, vaan osa yleistä eurooppalaista kehitystä.

Toisessa maailmansodassa tajuttomaksi lyöty oikeistolainen kansallismielisyys antoi merkkejä ylösnousemuksestaan niin Saksassa kuin Italiassakin jo viimeistään 1970-luvulla. Uusfasismia yritettiin kitkeä voimallisesti näissä maissa sekä hyvällä että pahalla, mutta tuloksetta. Hitleriltä ei jäänyt jälkeläisiä, mutta Benito Mussolinin pojantyttären Alessandran italialaiset äänestivät sekä maansa parlamenttiin että myös europarlamenttiin.

Jean-Marie Le Penin äärioikeistolainen puolue on ollut merkittävä tekijä Ranskassa jo pitkään. Kuka olisi uskonut, että Euroopan todellisiksi kauhukakaroiksi osoittautuisivat mukavat, nahkahousuiset itävaltalaiset? Vieraan pelossa he järjestivät murskavoittoja Jörg Haiderin kansallismieliselle vapauspuolueelle ja saivat housut tutisemaan ja leuat väpäjämään koko Euroopan unionissa.

Kiltti ja siivo Pohjolakaan ei ole säästynyt siltä, että kumpujen yöstä on tultu kertomaan menneitten aikojen sankartöistä. Tanskalaiset ja norjalaiset ovat joutuneet alistumaan siihen, että kansallismieliset "edistyspuolueet" ovat syntyneet jäädäkseen.

Ruotsin viime valtiopäivävaaleista on kulunut kohta puoli vuotta. Vieläkään eivät ole muut puolueet tai maan valistuneisto antaneet anteeksi kansalle, että se päästi muutaman väärin ajattelevan ruotsidemokraatin valtiopäiville.

Kansallismielisyyden uusi nousu on tullut julkisuudelle yllätyksenä: miten tässä näin kävi, vaikka maailman piti olla periaatteessa päivä päivältä paremman?

Vain katto saattaa pudota tai löysä vatsa tehdä tepposet yllättäen. Suuret yhteiskunnalliset muutokset eivät sen sijaan synny hetkessä, vaan pitkän ja usein luonnollisen kehityksen seurauksena.

Yhteiskunnalliset "yllätykset" johtuvat kahdesta syystä: vallassa olevat joko eivät ole tienneet tai eivät ole halunneet tietää, mitä maassa ja maailmalla on todella menossa.

Maailman valtioitten johtajilla tai maailman johtavilla tiedotusvälineillä on vakava itsetutkiskelun paikka nyt, kun Välimeren etelärannan kansat ovat nousseet kapinaan esivaltaansa vastaan. On uskottu vallanpitäjien ja heidän lakeijoittensa kertomia uusia tuhannen ja yhden yön tarinoita eikä ole vaivauduttu kurkistamaan, mitä kulissien takana todella tapahtuu.

Nyt sitten yritetään noloina pelastaa, mitä pelastettavissa on. Sama tapahtui kaksi vuosikymmentä sitten, kun Neuvostoliitto romahti.

Olisi luullut edes eurooppalaisten viisastuneen siitä. Ei viisastuttu. Laiskuus voitti - eikä ensimmäistä eikä viimeistä kertaa maailmanhistoriassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.