Lajikato uhkaa myös ihmiskunnan hyvinvointia

Y K julkisti viime viikolla luonnon monimuotoisuuden häviämistä koskevan raportin, joka hälyttävyydessään vastaa hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ilmastonmuutosraporttia viime syksyltä.

YK:n mukaan sukupuutto uhkaa yli miljoonaa lajia, joista osa on katoamassa jo lähivuosikymmeninä. Hallitustenvälisen luonnon monimuotoisuus- ja ekosysteemipalvelupaneelin (IPBES) selvitys ei kerro ennenkuulumatonta tietoa, mutta se on laajuudessaan ensimmäinen aiheesta sitten vuoden 2005. Esimerkiksi Maailman luonnonsäätiön WWF:n viime syksynä ilmestyneen Living Planet -raportin mukaan selkärankaisten villieläinten populaatioiden koko on pienentynyt keskimäärin 60 prosenttia vuodesta 1970. Eläinyksilöiden määrän raju väheneminen johtaa väistämättä sukupuuttoihin.

Keväällä Suomessa julkistettu laaja eliölajien uhanalaisuusarviointi osoitti, että luonnon köyhtyminen jatkuu Pohjolan perälläkin. Monimuotoisuuden tuhoutumista ei voi kuitata sillä, että lajit kehittyvät, syntyvät ja kuolevat evoluutiossa kaiken aikaa. Asiassa ei auta myöskään viisastelu, että ihminenkin on osa luontoa, joten siitä, mitä luonnossa tapahtuu, ei tarvitse piitata.

Paraikaa voidaan puhua käynnissä olevasta massasukupuuttoaallosta, joka on kuudes elonkehän miljoonien vuosien historiassa. Aiemmissa vastaavissa katastrofeissa on kadonnut noin 75 prosenttia lajistosta. Uuden aallon erityispiirteenä on, että se on tulosta yhden lajin eli ihmisen toiminnasta.

Ihmisen vaikutus ympäröivään luontoon on niin laaja-alaista ja moninaista, että sen hahmottaminen on tuottanut vaikeuksia jopa asiantuntijoille. YK:n mukaan esimerkiksi tehomaatalous on tärkeimpiä monimuotoisuuden hävittäjiä. Arvio pitää paikkansa esimerkiksi niiden lajien kohdalla, jotka vaarantuvat perinneympäristöjen hävitessä. Toisaalta maatalouden merkittävä tehostuminen on mahdollistanut viljelyn huomattavasti pienemmällä maa-alalla kuin perinteisillä menetelmillä olisi ollut mahdollista. Luonnonympäristöt ovat vähentyneet, kun ihminen on ottanut käyttöönsä noin kolme neljännestä kaikesta maaalasta ja liki saman verran meristä.

Luonnonsuojelua katsotaan toisinaan liiankin maakohtaisesti. Monet ympäristöongelmat, kuten ilmastonmuutos, eivät tunne valtioiden rajoja. Esimerkiksi naali on Suomessa erittäin uhanalainen, mutta luokiteltu koko maailmassa elinkelpoiseksi. Kannat ovat elpyneet vahvasti muun muassa Norjan ja Ruotsin tunturialueilla.

Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja, professori Janne Kotiaho muistuttaa, että vaikka Suomessa luonnon tila on keskimääräistä parempi, suomalaisilla on iso vastuu maailman luonnosta. Kotiahon mukaan olemme ulkoistaneet kulutuksen haittoja muualle (Yle 6.5.). Arviosta on pääteltävä, että esimerkiksi tuontiruuan nauttiminen on eettisesti ongelmallista, sillä ekologiset kustannukset on tuolloin ulkoistettu toisaalle. Suomen ruokaomavaraisuuden ja kotimaisen maatalouden kannattavuuden säilyttäminen auttaa torjumaan maailmanlaajuista lajikatoa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.