Laki vai moraali?

Yhteiskunnassamme ihmisen käyttäytymistä ja sen rajoja rajoittavat sekä laki että moraali. Laki kriminalisoi joitakin käyttäytymisen muotoja ja sanktioi rikkomukset sitä vastaan. Moraali on paljon hienovaraisempaa. Se sisältää yleisesti hyväksytyn ja arvostetun koodin siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

Nyt meillä on käsissämme taas tämä vaalirahakohu. Monet siihen osalliset asettavat rajat toiminnalleen pelkkään lakiin vedoten. En minä ole tehnyt mitään lainvastaista! Ei tässä tehty ollut laitonta! Kovin ontoilta ja laihoilta tuntuvat nämä perustelut.

Politiikka sisältää myös tietyt moraalivaatimukset, ja poliitikolta voitaisiin edellyttää myös moraalisuutta. Vaikka tekemiset olisivatkin lain kirjaimen täyttäviä, ne voivat silti olla samaan aikaan yleisen moraalin ja oikeudentunnon vastaista.

Vaan sillehän emme näytä voivan mitään, että monilla meistä ei ole lainkaan moraalin tuntoa. Alkuaan shovinistien tunnuslause oli: "Right or wrong, my country!" Nyt tätä samaa ajattelutapaa sovitetaan puolueiden ja poliittisen toiminnan ylle. Kaikki keinot ovat luvallisia, kunhan pysytään jotenkin lain kirjaimen sisäpuolella.

Politiikassa ja sen tukemisessa meidän edustajamme ja valtion johtajamme seurustelevat ja puuhaavat kaiken maailman hämäräheikkien kanssa ja keräävät heiltä rahaa pohjattoman vaalikassansa täytteeksi. Puolueiden varainkeruu on laillista ja vaaliavustuksen antamisen samoin. Ja siinä kaikki!

Mutta eihän se lopulta näin voi toimia. Eihän kukaan asiansa tunteva kirjaa papereihin todistusta itsensä ja toimiensa tuomitsemista varten. Kun asiantuntijat ovat asialla, niin näyttöä lainvastaisuuksista ja korruptiosta ei taatusti jää tutkijoille. Siinä sitten ollaan koreasti puhtaan kaulan kanssa ja todetaan, ettei mitään lainvastaista ole tapahtunut.

Kuitenkin vahva kytkös on syntynyt massiivisten tukien kautta. Ei ole ilmaista lounasta eikä vastikkeetonta vaalirahaa. Yleensä, kun ihminen jotain toiselle antaa, hänen mielessään on saada lahjalleen jotakin vastiketta.

Kun lahjoittajina ovat niin sanotut "suurliikemiehet", he varmasti odottavat saavansa panokselleen myös tuotoksen, vaikka sitä ei mihinkään sopimukseen kirjatakaan. Ja tuotoksen kuuluu tulla heille itselleen ei jollekin suurelle ryhmälle. Ei liikemies aja kotiseutunsa asiaa, hän ajaa yksinomaan omaa asiaansa. Kaikki muut tulkinnat ovat puhdasta hurskastelua.

Kun tukea antaa ammattiliitto, laaja kansalaisjärjestö tai ruotsinkielinen säätiö, näiden pyrkimys on moraalisesti hyväksyttävämpi. Yksilöt eivät pyri saamaan mitään pelkästään itselleen vaan suurelle joukolle, jota he edustavat.

Ruotsinkielinen säätiö puolestaan haluaa vahvistaa ruotsinkielisen kulttuurin asemaa. Näitä pyrkimyksiä en voi pitää moraalisesti kestämättöminä.

Kun huippupoliitikot, poliittiset puolueet, eläkevakuutusyhtiöt ja muut instituutiot perustelevat toimintatapojaan sillä, että kaikki on tapahtunut säädösten mukaan ja unohtavat kokonaan toiminnan moraalin arvioistaan, minua alkaa pelottaa. He eivät taida edes tietää, mitä moraali on.

Kirjoittaja on Kuopion Snellman-instituutin johtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Työhuone, tuleva innovaatio

Taas näyttää, että kyllä britit nyt lähtevät EU:sta

Saalistilastoista löytyy ikäviä viestejä

Kaunis tragedia

Unelma, joka ei toteudu

Hoitojonoja puretaansoten ohituskaistalla

Jalkapallon EM-kisahuuma yltyy kotikatsomossa

Maakunnat toimivat tehokkaasti

Käy Auschwitzissa, niin voidaan puhua vihapuheen kriminalisoinnista

EU-jäsenyyden edut päihittävät edelleen haitat

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.