Lastenlipulla

Mä en oo enää mikään lapsi!

Tutunkuuloista ärhentelyä murkkuikäisen suusta.

Ai että minkä ikäinen on lapsi? Helppo juttu, selkeitä rajoja löytyy.

Suomen lain mukaan 18-vuotias on täysi-ikäinen, mutta rikosoikeudellinen vastuu alkaa jo 15-vuotiaana. Vanhempien veroilmoituksessa asia on muotoiltu jännittävästi: Alaikäisellä lapsella tarkoitetaan lasta, joka ennen verovuoden alkua ei ole täyttänyt 17 vuotta. Just.

Täyttäessään 17 lapsesta tulee kuitenkin siinä mielessä aikuinen, että lapsilisän maksu loppuu. Jos 17-vuotias opiskelee, lisä vaihtuu opintorahaan. Kokonaan vanhemmista irralliseksi ei kuitenkaan pääse: esimerkiksi toisen asteen opiskelijan vanhempien tulot lakkaavat vaikuttamasta opintorahaan vasta kun täyttää 20.

Valtion Rautateitten mielestä alle 6-vuotias on lapsi ja 6-16-vuotias juniori. Matkahuollon linja-autotaksoissa 4–11-vuotias on lapsi ja 12–16-vuotias taas juniori.

Finnairin nettisivuilla on lastenlippuun oikeuttavasta iästä kahta tietoa: palveluiden esittelyssä kaikki 2–11-vuotiaat katsotaan lapsiksi, mutta varausjärjestelmässä yläikäraja onkin 15. Ahah.

Laivaristeilyllä lapsia ovat yleensä 6–17-vuotiaat, mutta joillakin reiteillä 18 täyttänytkin tarvitsee yli 30-vuotiaan valvojan.

Pakettimatkalla etelän aurinkoon lapsuuden loppu riippuu matkanjärjestäjästä. Tavallisimmat hinnaston lapsi-iät ovat 2–4 ja 2–17. Ohhoh, kolmen vuoden haitari vanhemmassa päässä.

Jos mielii hotelliin teinien kanssa, lapsihinnan yläikäraja vaihtelee välillä 14–17. Hassua kyllä, saman hotellin seisovan pöydän lounaalla lapsi-ikä voi olla eri. Ravintoloissa on usein erikseen oma lastenlista ilman ikärajaa, mutta aikuisille ei siitä annoksia myydä – koetettu on.

Uimahallissa alle 18-vuotiaat polskuttelevat lastenlipulla, mutta kylpylöissä jo 15-vuotias maksaa saman kuin aikuinen. Laskettelurinteiden lastenlippuja myydään yleensä 7–12-vuotiaille, urheilutapahtumissa tavallisesti 7–15-ikäisille.

Huvipuistoissa lipun hintaa ei määrääkään ikä, vaan pituus: 120 ja 140 senttimetriä ovat maagisia rajoja rannekekassalla.

Teatterissa 16-vuotias menee vielä lapsesta, mutta elokuvateatterissa 11-vuotias on jo aikuisen hinnoissa.

Entä ne alle 2–4- tai 7-vuotiaat? He ovat sylilapsia tai pikkulapsia, joko aikuisen seurassa ilmaisia tai joille on hinnoittelussa vielä omat mutkansa.

Hohhoijaa. Varsinaista numeropeliä ja vaihtelevia perusteita, joista ei ainakaan kannata etsiä apua murkun kanssa neuvotellessa. Mutta säästäväinen perheellinen oppii kyllä etsimään sopivimpia ikärajoja edullisimpien vaihtoehtojen valkkaamiseksi.

Raha-asiat sikseen. Oma lapsi pysyy omana lapsena, vaikka kuinka vanhenisi.

Ja olipa kuulolla murkkuikäinen tai kolmekymppinen, äiti jaksaa muistuttaa: laita nyt se pipo päähän!

Kirjoittaja on vehmersalmelainen opettaja ja kirjailija.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Media nopea, politiikka hidas

Enemmän lihaa ja perunaa

Jäävuoresta jää pinnan alle aikaisempaa vähemmän

Joukkoliikenteen kohtaloa on syytä pohtia laajasti

Hädässä halkio tutaan

Maailma on umpisolmussa

Hallituksen suurin urakka voi niukin naukin toteutua

Väestön keskittyminen ei ole luonnonlaki

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.