Leikaten vai yhteistyöllä?

Välttääkseen ylivelkaantumisen ja kaventaakseen osaltaan valtiontalouden kestävyysvajetta Suomen kuntien on tehostettava toimintaansa.

Meidän tulee välttää leväperäistä taloudenpitoa, jonka seurauksista on valitettavan monta esimerkkiä Etelä-Euroopassa. Kreikan tilanne näistä tietysti räikeimpänä.

Parhaillaan Pohjois-Savon kunnissa laaditaan talousarvioita tulevaksi vuodeksi. Useat näistä esittävät kipeitä leikkauksia palveluihin, jotka koskettavat jokaista meistä. Jälleen kerran säästöjä haetaan asiakasrajapinnasta ja tekevistä käsistä. Näin tietysti siksi, että meillä ei ole vaihtoehtoja. Vai onko sittenkin?

Säästöjä voitaisiin saavuttaa huomattavasti inhimillisemmin keskittämällä julkisen puolen hankintoja Pohjois-Savossa. Tämän erittäin kannatettavan avauksen on tehnyt julkisomisteisen IS-Hankinta Oy:n toimitusjohtaja Janne Lehtonen.

Maakunnan kuntien, liikelaitosten, tytäryhtiöiden ja kuntayhtymien vuosittaiset hankinnat ja investoinnit ovat varovaisestikin arvioiden yhteensä 500 miljoonaa euroa.

Yksityisellä puolella hankintojen yhdistämisellä ja keskitetyllä kilpailuttamisella saavutetaan 20-30 prosentin säästöt. Julkisella puolella säästö voisi olla todennäköisesti 5-10 prosenttia. Pohjois-Savon julkisyhteisöt voisivat siis nykyistä tiiviimmän yhteistyön kautta säästää 25-50 miljoonaa euroa vuosittain. Summa on samaa suuruusluokkaa kuin maamme hallituksen Pohjois-Savolle jyvittämät valtionosuuksien leikkaukset.

Esimerkkinä sormiemme välistä valuvista euroista mainitsen Rondo-ohjelmiston, joka on hankittu maakunnan yhdeksään kertaan. Yhtä monta kertaa maksamme myös vuosittaiset ylläpitokulut.

Vastaavilta päällekkäishankinnoilta vältyttäisiin, jos muodostetaan tiivis yhteistyöverkosto Pohjois-Savon alueelle. Verkosto merkitsisi hankintaprosessin ja -volyymin keskitettyä ohjausta - ei siis sitä, että haalitaan kasaan suuria kokonaisuuksia ja haetaan niille yksi suuri toimittaja. Osana ohjausta otetaan kantaa siihen, millaisia kokonaisuuksia kerrallaan kannattaa hankkia, jotta tarjontamarkkina voi vastata asiakkaan kysyntätarpeeseen.

Maakunnan hankintatarpeita voitaisiin tapauskohtaisesti yhdistellä ja tämän kautta saavuttaa suurempi uskottavuus ostajana ja vastaava neuvotteluvoima. Lisäksi hankintoihin liittyvät juridiset riskit olisi helpompi hallita keskitetyn hankintaprosessin kautta.

Samalla kuntien tekemää päällekkäistä hankintatyötä poistuisi, jolloin nämäkin resurssit vapautuisivat tulevaisuuden hankintojen etupainotteiseen suunnitteluun eli oman tarpeen kuvaamiseen ja koordinointiin.

Tämä helpottaisi myös kuntapäättäjien työtä laadukkaamman ja pitkäjänteisemmän valmistelun myötä. Tulipalojen sammuttelun sijaan päästäisiin tekemään valitun strategian mukaista arvottamista hankintojen suhteen.

Tällöin voitaisiin huomioida kylmän tuotehinnan lisäksi myös paikalliset työllisyysvaikutukset ja ympäristöarvot.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston tutkijatohtori Kuopiosta.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Penkkiurheilijan onnenpäivät alkavat

Talouden suhdanne ei ehkä kääntynytkään vielä

Vanhankissanpäivät

Pahat, rumat ja päästöttömät

EU:n on muodostettava oma ääni maailmanpolitiikassa

Soten kaatuminen närästäisi Pohjois-Savossa

Vienti rahoittaa hyvinvointia

Kun evoluutio meni pieleen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.