Leikaten vai yhteistyöllä?

Välttääkseen ylivelkaantumisen ja kaventaakseen osaltaan valtiontalouden kestävyysvajetta Suomen kuntien on tehostettava toimintaansa.

Meidän tulee välttää leväperäistä taloudenpitoa, jonka seurauksista on valitettavan monta esimerkkiä Etelä-Euroopassa. Kreikan tilanne näistä tietysti räikeimpänä.

Parhaillaan Pohjois-Savon kunnissa laaditaan talousarvioita tulevaksi vuodeksi. Useat näistä esittävät kipeitä leikkauksia palveluihin, jotka koskettavat jokaista meistä. Jälleen kerran säästöjä haetaan asiakasrajapinnasta ja tekevistä käsistä. Näin tietysti siksi, että meillä ei ole vaihtoehtoja. Vai onko sittenkin?

Säästöjä voitaisiin saavuttaa huomattavasti inhimillisemmin keskittämällä julkisen puolen hankintoja Pohjois-Savossa. Tämän erittäin kannatettavan avauksen on tehnyt julkisomisteisen IS-Hankinta Oy:n toimitusjohtaja Janne Lehtonen.

Maakunnan kuntien, liikelaitosten, tytäryhtiöiden ja kuntayhtymien vuosittaiset hankinnat ja investoinnit ovat varovaisestikin arvioiden yhteensä 500 miljoonaa euroa.

Yksityisellä puolella hankintojen yhdistämisellä ja keskitetyllä kilpailuttamisella saavutetaan 20-30 prosentin säästöt. Julkisella puolella säästö voisi olla todennäköisesti 5-10 prosenttia. Pohjois-Savon julkisyhteisöt voisivat siis nykyistä tiiviimmän yhteistyön kautta säästää 25-50 miljoonaa euroa vuosittain. Summa on samaa suuruusluokkaa kuin maamme hallituksen Pohjois-Savolle jyvittämät valtionosuuksien leikkaukset.

Esimerkkinä sormiemme välistä valuvista euroista mainitsen Rondo-ohjelmiston, joka on hankittu maakunnan yhdeksään kertaan. Yhtä monta kertaa maksamme myös vuosittaiset ylläpitokulut.

Vastaavilta päällekkäishankinnoilta vältyttäisiin, jos muodostetaan tiivis yhteistyöverkosto Pohjois-Savon alueelle. Verkosto merkitsisi hankintaprosessin ja -volyymin keskitettyä ohjausta - ei siis sitä, että haalitaan kasaan suuria kokonaisuuksia ja haetaan niille yksi suuri toimittaja. Osana ohjausta otetaan kantaa siihen, millaisia kokonaisuuksia kerrallaan kannattaa hankkia, jotta tarjontamarkkina voi vastata asiakkaan kysyntätarpeeseen.

Maakunnan hankintatarpeita voitaisiin tapauskohtaisesti yhdistellä ja tämän kautta saavuttaa suurempi uskottavuus ostajana ja vastaava neuvotteluvoima. Lisäksi hankintoihin liittyvät juridiset riskit olisi helpompi hallita keskitetyn hankintaprosessin kautta.

Samalla kuntien tekemää päällekkäistä hankintatyötä poistuisi, jolloin nämäkin resurssit vapautuisivat tulevaisuuden hankintojen etupainotteiseen suunnitteluun eli oman tarpeen kuvaamiseen ja koordinointiin.

Tämä helpottaisi myös kuntapäättäjien työtä laadukkaamman ja pitkäjänteisemmän valmistelun myötä. Tulipalojen sammuttelun sijaan päästäisiin tekemään valitun strategian mukaista arvottamista hankintojen suhteen.

Tällöin voitaisiin huomioida kylmän tuotehinnan lisäksi myös paikalliset työllisyysvaikutukset ja ympäristöarvot.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston tutkijatohtori Kuopiosta.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.