Liiallinen sääntely johtaa oman vastuun pakoiluun

Jokaisen kuntavaaleihin ehdokkaaksi ryhtyneen olisi hyvä lukea Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan keskiviikkona julkaisema tutkimus suomalaisten suhtautumisesta sääntelyyn. Yli 60 prosenttia meistä arvioi, että valtio sääntelee liikaa elämäämme. Vielä suurempi osa (70 prosenttia) on sitä mieltä, että me ulkoistamme vastuun omista asioistamme liian herkästi yhteiskunnalle.

Jokaisen kuntavaaleihin ehdokkaaksi ryhtyneen olisi hyvä lukea tutkimus sen vuoksi, että vain harva heistä kampanjoi vaaleissa lupaamalla purkaa sääntelyä. Ovatko he tietämättään vain vähemmistön asialla? Elämmekö me holhousvaltiossa, mitä meistä suurin osa ei kuitenkaan halua.

Suomalaisilla on tapana naureskella EU:n säätämille direktiiveille. Jotkut niistä ovatkin kieltämättä huvittavia.

Hymy saattaa hyytyä, kun kerromme professori Matti Wibergin laskelmasta, joka sekin sisältyy Evan raporttiin: Suomessa on sotien jälkeen julkaistu yli 73000 säädöstä. Wiberg kirjoittaa, että Suomi saattaakin olla Euroopan ”lainsäädäntöintensiivisin maa”. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että missään toisessa Euroopan maassa ei säädetä yhtä paljon lakeja kuin Suomessa.

Mistä tämä johtuu? Wibergin vastaus on, että virkavaltaisesta historiallisesta perinteestä ja korostuneesta oikeusvaltioajattelusta.

Tämän perinteen ja ajattelun me olemme sisäistäneet hyvin. Kun suomalainen poliitikko haluaa poistaa epäkohdan, hän yleensä tarjoaa keinoksi hallinnon tai sääntelyn lisäämistä. Kun epäkohta on pieni tai keskisuuri, tarvitaan asetus tai laki. Kun ongelma on suuri, sen poistamiseen tarvitaan erillinen ministeri tai jopa ministeriö.

Epäkohtia toisesta näkökulmasta lähestyvät epäillään tai suorastaan tyrmätään. Niinhän kävi, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistön kokoama työryhmä ei esittänytkään nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen uusia lakeja tai yhteiskunnan rakenteiden perkaamista, vaan arkisia neuvoja, joita meistä jokainen voisi ryhtyä noudattamaan.

Virkavaltainen perinne ja korostunut oikeusvaltioajattelu tarkoittaa myös sitä, että julkisen vallankäytön pitää perustua lakiin. Periaate on luonnollisesti hyvä, mutta sen vieminen äärimmäisyyksiin kaventaa vallankäyttäjien moraalista harkintaa, joskus jopa poistaa sen kokonaan.

Kun poliitikon tai virkamiehen tekemisiä moititaan, hän usein puolustautuu sanomalla, että hän ei ole rikkonut lakia. Lähes aina se pitääkin paikkansa. Lakiin perustuva julkinen vallankäyttö ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki mistä laki ei säädä rangaistusta olisi oikein. Muistelkaa taannoista keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Timo Kallia, jonka lausunnosta vaalirahavyyhti vihdoin alkoi purkautua.

Liiallinen sääntely merkitsee kansalaisuutemme kutistumista, niin kuin Evan johtaja Matti Apunen kirjoittaa. Mitä enemmän muut päättävät puolestamme, sitä vähemmän meille itsellemme jää päätettävää. Evan julkaiseman tutkimuksen mukaan se ei ole enemmistön tahto.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Työstä palautumiseen tarvitaan myös lepopäiviä

Viisigee shakkinappulana

Viisuboikotti on lähellä antisemitismiä

Keskusta käynnisti hallituksen synnytystuskat

Kreikka on hyvä maa

Kirkkopäivillä pohditaan sananvapautta

Keskustan kääntymys

Puheisiin Itäradasta on syytä tarttua hanakasti

Nolla ei ole merkitsevä numero

Sitran ilmastopuheista puuttuu pohdinta ja realismi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.