Liian paksu perhoseksi?

Åbo Akademissa tarkastetaan tänään perjantaina psykologian maisteri Monica Ålgarsin väitöskirja. Ålgars tutki väitöskirjassaan aikuisten kehonkuvaa, tyytymättömyyttä omaan kehoon sekä syömishäiriöitä suhteessa sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin.

Tutkimuksen mukaan naisista joka toinen ja miehistä joka kolmas koki olevansa tyytymätön omaan kehoonsa. Joka toinen nainen ja kolmannes miehistä ilmoitti laihduttavansa. Joka kymmenes naisista ja joka sadas miehistä kertoi yrittävänsä jopa oksentaa syötyään.

Tyytyväisiä painoonsa eivät ole myöskään nuoret. Kristiina Ojalan väitöskirjatutkimuksen mukaan jopa puolet 13–15 -vuotiaista oli tyytymättömiä painoonsa. Tytöt kokivat olevansa liian lihavia, kun taas pojat kokivat olevansa liian lihavia tai liian laihoja. Tytöt olivat tutkimuksen mukaan poikia hanakampia laihduttamaan.

THL:n raportissa puolestaan suomalaisten terveyskäyttäytymisestä ja terveydestä on seurattu suomalaisten 15–64 -vuotiaiden elintapoja vuodesta 1978 alkaen.

Raportin mukaan suomalaisista naisista ylipainoa on 43 prosentilla ja miehistä 58 prosentilla. Laihduttajien ja ylipainoisten määrät eivät näytä käyvän yksiin. Puhtaasti prosentteja vertailemalla voidaan todeta, että laihduttavia naisia on enemmän kuin ylipainoisia, miehiä puolestaan vähemmän.

Tämän päivän kauneusihanteet ovat armottomia. Normaalipainoinen nähdään lihavana, alipainoinen näyttää hyvälle ja mahtuu farkkuihin. Lahkeita ei tarvitse edes lyhentää. Vaaka on harvan kaveri, peili kenties vielä vähemmän.

Olen painoindeksillä mitattuna normaalipainoinen, mutta kaukana tyytyväisestä. Omasta mielestäni olen lihava, punkero, läski, tukeva. Hyvinsyönyt.

Päälleni eivät mahdu enää lähimainkaan ne kivat koon 34 farkut, jotka ovat odottaneet uskollisesti kaapissa hoikan olemuksen uutta tulemista eikä kaupoistakaan tunnu löytyvän enää minulle sopivia nättejä vaatteita. Peilistä minua katselee naisenpötkylä. Töpöt jalat, rimpulat käsivarret orastavine alleineen, mihin lie vyötärökin on kadonnut.

Tiedän, en ole lihava enkä läski. En edes ylipainoinen. Jonkinlainen vyötärökin vielä löytyy.

Voisin etsiä syitä ylimääräisiin kiloihin lapsen saamisesta ja sen myötä kadonneista yöunista, ruokailurytmistä ja vähäisestä liikunnasta, mutta se taitaisi olla itsepetosta. Lapsen ensimmäisiä syntymäpäiviä ei ole vielä vietettykään, kun taas ne ihanat farkut ovat vieneet kaappitilaa jo yli puoli vuosikymmentä.

En ole suuremmin huolissani painostani, siitäkin huolimatta etten tule varmasti enää koskaan mahtumaan noihin farkkuihin.

En tiedä miksi haluaisinkaan, sillä en edes erityisemmin pidä farkuista. Maailmassa on mielin määrin mukavampiakin ja kauniimpiakin vaatteita, hameita ja mekkoja.

Eletty elämä saa näkyä, eikä minun tarvitsekaan näyttää enää ihan parikymppiselle. Saan ihan vapaasti näyttää muutamine ylimääräisine kiloineni ja tummine silmänalusineni pienen pojan äidille.

Kirjoittaja on kuopiolainen filosofian maisteri.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hyökkäyksiä karjataloutta vastaan ei pidä hyväksyä

Amerikkalaiset vaihtuivat venäläisiin

Ystävyys ei ole pakollista

Työhuone, tuleva innovaatio

Taas näyttää, että kyllä britit nyt lähtevät EU:sta

Saalistilastoista löytyy ikäviä viestejä

Kaunis tragedia

Unelma, joka ei toteudu

Hoitojonoja puretaansoten ohituskaistalla

Jalkapallon EM-kisahuuma yltyy kotikatsomossa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.